Syksyllä 2004 NVIDIA toi markkinoille NV43 piiriin perustuvat 6600-sarjan näytönohjaimet. Ensin markkinoilla näkyi PEG-kortteja, mutta parin kuukauden päästä oli myös AGP-väyläisiä malleja saatavilla. Monissa testeissä varsinkin 6600 gt-mallit saivat hyviä arvosanoja ja tämä näkyi heti mm. kotimaisten toimittajien tyhjinä hyllyinä. Tässä 'artikkelissa' on tarkoituksena hieman preview'n tapaan vertailla kahden valmistajan: Leadtekin ja Pny:n AGP-väyläisiä 6600 gt -näytönohjaimia. Varsinaista vertailua muiden NVIDIAn näytönohjaimien kanssa sekä teknisiä faktoja on tulossa hieman myöhemmin skenegroupin artikkelissa.
Koska allekirjoittaneella on hyvin herkät korvat, esitellään tässä nopeasti myös Zalmanin uusi VF700-cu näytönohjainjäähy, joka käy ainakin NVIDIAn 6600 ja 6800 sekä ATIn 9*** ja X*** kortteihin. Hintansa puolesta testissä olevat kortit ovat hyvin kilpailukykyisiä, sillä bulk-pakatulla Pny:llä oli ostohetkellä (joulukuun puoliväli) hintaa 220€. Leadtekin hinta on joitakin euroja korkeampi johtuen retail-paketoinnista. Seuraavaksi esitellään hieman korttien yleisiä ominaisuuksia ja testituloksia.
Sekä Leadtekin että Pny:n 6600 gt -näytönohjaimet perustuvat NVIDIAn referenssiin ja ovat lähes identtiset niin ulkoasultaan kuin komponenteiltaankin. Ainoana silmiinpistävänä erona pcb:n värin lisäksi on Leadtekin pcb:ltä löytyvä merkintä, jossa on tekstit '128 Mb' ja '256 Mb'. Ensimmäinen näistä on merkitty mustalla värillä. Kyseinen kortti on sample, joten saapa nähdä ilmestyykö jossain vaiheessa markkinoille AGP-väyläinen, 256 Mb muistia sisältävä 6600 gt.
Vaikka 6600 gt -kortit ovatkin selvästi 6800-sarjan kortteja halvempia, ei niiden ominaisuuksista ole juurikaan tingitty. Tuki löytyy mm. OpenGL 1.5:lle, DirectX 9:lle ja Shader Model 3.0:lle. Lisäksi 6600-sarjalaiset eivät haukkaa niin paljon tehoa kuin isoveljensä, joten vanhempaankin koneeseen saa ilman powerin vaihtoa mukavasti suorituskykyä. AGP-väyläiset testikortit kuitenkin tarvitsevat lisävirtaa molex-liittimestä, joten sellainen on syytä olla vapaana. Muisteina kummassakin näytönohjaimessa ovat Samsungin valmistamat 2 ns:iin tai 500 MHz:iin speksatut ddr3 piirit. Kellotaajuuksina tarjotaan 0.11 micronin tekniikalla valmistetulle corelle 500 MHz ja muisteille 450 MHz (900 MHz), joten kellotusvaraa on syytä olettaa löytyvän jonkun verran.
Leadtekin kortin tarkempi tarkastelu ja testaus esitellään tulevassa NVIDIA-roundupissa tässä lähiaikoina, joten siihen ei perehdytä tässä artikkelissa kovinkaan tarkasti. Kuten jo sanottua, Leadtek on Pny:n ohella NVIDIAn referenssiin perustuva näytönohjain. Jäähdytyksen puolella Leadtek on päätynyt varsin perinteisen näköiseen kohtuullisen harvaan viuhkaan, joka on äänensä puolesta hyvin siedettävä: suurempia ininöitä ei kuulu ja jäähdytyksen ääni hukkuu testikoneen muuhun puhinaan kopan ollessa auki. Leadtekissa on mahdollista seurata sekä core- että ambient-lämpöjä (Pny:stä tässä suhteessa lisää myöhemmin). Rasituksessa lämpötila oli diodin mukaan noin 80 astetta, idlessä noin 45 astetta. Lämpötiloja tarkkaillessa kannattaa kuitenkin aina muistaa lämpötilojen kunnollinen kalibrointi tai tässä, kuten yleensä muissakin tietokoneisiin liittyvissä tapauksissa sen puute. Komponenteiltaan Leadtek ja Pny kulkevat lähes käsikädessä, sillä melkein kaikki korteista löytyvät komponentit ovat identtisiä merkintöjä myöten.
Pny on allekirjoittaneen henkilökohtaisessa omistuksessa oleva ohjain ja ostettu joulukuun puolivälin kieppeillä. Myyntipakkaus oli bulk-nimen mukaisesti varsin niukka: valkoisesta pahvilaatikosta löytyi vain se kaikkein olennaisin, eli kuplamuoviin kääritty näytönohjain, manuaali ja ajuri-cd. Odotettua tv-outin kaapelia ei näkynyt, mutta sehän nyt ei ole kortin toiminnan kannalta oleellista. Täytyy kuitenkin myöntää, ettei kyseinen pakkaus harmittanut yhtään. Tärkeämpäähän oli se varsinainen sisältö eli näytönohjain. Koska tämä ei ole varsinainen testiartikkeli Zalmanin jäähystä, alla olevassa kuvassa on jo valmiiksi kiinni VF700-Cu. Vertailun vuoksi kuvaan on otettu kuitenkin mukaan myös alkuperäinen Pny:n jäähy.
Ohjaimen takapuolelta löytyivät perinteiset liittimet: VGA, DVI ja S-video. Retailin mukana tulee Pny:n kotisivujen mukaan S-videokaapeli sekä HDTV-outtia varten oleva 'palikka'. Samoin retail on varustettu kahdella DVI-liittimellä.
Ensimmäisenä korttia tarkasteltaessa mieleen hiipi kauhea ajatus vakiojäähystä, johon assosioitui välittömästi sirkkeli sekä selkäpiitä karmiva ja sielua repivä terävän esineen veto liitutaululla. Tämä pelko kuitenkin osoittautui turhaksi, vaikka vakiojäähy pitikin suurempaa meteliä kuin Leadtekin vastaava.
Jäähdytyksen rakenne sen sijaan muistutti vanhasta piirisarjan jäähystä: metallilätkä, pari ripaa ja pelti päälle. Tuuletin sitten jonnekin väliin. Jäähdytysteho kuitenkin lienee riittävä, koska kortti toimi ongelmitta pelatessa kellotettuna 550/1100 taajuuksille, joskin siilen läpi tuleva ilma oli jo varsin lämmintä. Lämpötiloista ei ollut mitään käsitystä, sillä Pny:n kortti ei jostain syystä suostunut näyttämään niitä. Ilmeisesti Pny on disabloinut diodit tai jotain vastaavaa, sillä sama ilmiö on esiintynyt muissakin Pny:n 6600 gt korteissa.
Vakiojäähyyn olisi siitä huolimatta kuitenkin kaivannut säädettävyyttä, sillä se pyöri aina yhtä raastavilla kierroksilla. Tämähän ei tietenkään sopinut muuten niin mukavan hiljaiseen koneeseen. Tavoitteena oli löytää hiljainen jäähdytys näytönohjaimelle ja koska Zalmanin passiiviset heatpipe ratkaisut eivät NVIDIAn mielestä ole yhteensopivia, päädyttiin juuri markkinoille tulleeseen Zalmanin VF700-Cu -jäähyyn.
Jäähyä vaihtaessa tuli huomioitua sellainen seikka, ettei Pny:n vakiojäähyllä ollut täydellistä kosketusta coreen, vaan piitahnasta huomasi selkeästi yhden kulman olleen hieman huonommassa kontaktissa. Vakiojäähylle täytyy kuitenkin antaa kiitosta siitä, että 'kumijalkojen' ansiosta se oli kortissa kiinni varsin tukevasti ottaen huomioon kiinnityksen muovisilla 'tapeilla'. Kädessä Pny:n alkuperäinen jäähy tuntui uskomattoman kevyeltä ja lieneekin maalattua teräspeltiä.