Emolevykelkkaa kotelossa ei ole. Se pitääkö moinen lukea hyväksi vai huonoksi asiaksi, on jokaisen oma mielipide. Itse en emokelkan puuttumisesta sakota, sillä sen hyöty normaalissa toiminnassa on lähes olematon. Dragonissa on kuitenkin yksi erittäin hyvä asia emolevyn osalta. Nimittäin emon kiinnitys, joka on äärimmisen kätevä toimenpide, sillä varsinaista ruuvishowta ei ole. Alapuolella olevassa kuvassa on esitetty kiinnitysmekanismi, joka on hämmästyttävän toimivan tuntuinen. Emolevy asetetaan koteloon kierrettävien jalustojen päälle ja lukitaan se paikoilleen muovilärpäkkeillä. Aikaa tähän menenee noin 15 s. Toisaalta ei normaalien ruuvien kiertäminenkään mikään massiivinen toimenpide ole.

Kiintolevyjen kiinnittäminen on myös hyvin yksinkertainen operaatio, sillä se sujuu kokonaan ilman työkaluja. Mukana tulevat muoviset kiinnityskiskot vaan painaistaan kiinni kiintolevyyn, vastakappaleet varsinaiseen kiintolevyräkkiin ja levy työntämällä paikoilleen. Erittäin näppärää. Totuttuun tapaan kiintolevyt asetetaan kotelossa poikittain, jolloin koteloon saadaan hieman lisää tilaa.

Kiintolevyjen jäähdytys on hoidettu kotelon etummaisen tuulettimen kautta, mutta itse levykehikon rakenne on turhan suljettu ja taas ollaan tilanteessa, jossa on pakko todeta, että isommat aukot auttaisivat asiaa kummasti. Leikkaamalla ei kehikkoa ole kovin helppoa muotoilla, mutta todellinen säätäjä tarttuu jälleen kerran Dremeliin avartaakseen tietä jäähdytysilmalle.

Kiintolevykehikon vasemmassa laidassa on myös havaittavissa muovinen klipsu, jolla voi sitoa IDE-, SATA- ja virtapiuhat siistiin nippuun. Tämä on erittäin hyvä ratkaisu ja näin ollen kaapelihelvetti saadaan kuriin välittömästi. Yksinkertainen, mutta toimiva ratkaisu, jonka soisi yleistyvän.