Kuten on jo aiemmissakin Skenegroupin virtalähdeartikkeleissa mainittu, voi painoa pitää jonkinmoisena laadun takeena. Laadukkaammat, sekä monimutkaisemmat komponenttiratkaisut, ja tehokkaammat jäähdytysprofiilit nostavat virtalähteen painoa huomattavasti. Tottahan toki päätin kurkata myös Xaserin sisälle, ja selvittää mitä se on sisuksiinsa syönyt. Niinpä otin ruuvimeisselin kauniiseen käteen ja ruuvasin kantta paikallaan pitävät neljä ruuvia auki. Minkäänlaista tarrasinettiä ei kuoresta löytynyt, joten Xaserin voi avata huoletta ilman pelkoa takuun raukeamisesta.
Sisällä on juuri niin ahdasta kuin osasin odottaakin. Maisemaa hallitsevat kookkaat alumiiniset jäähdytysprofiilit, sekä muutamat suuret kelat ja kondensaattorit. Laadusta kertoilee myös kahden ensimmäisen kuvan vasemmassa laidassa näkyvä verkkovirtakaapelin "pistoke", joka näyttäisi olevan varsin laadukkaan näköistä tavaraa.
Virtalähteen "kansiosaan" kiinnitetty 8cm alatuuletin on paksuudeltaan vain 15mm, sillä paksumpana se ei mahtuisi massiivisen komponenttiviidakon keskelle. Tuuletin on kuulalaakeroitu yhdeksänlapainen, ja syö virtaa vaivaisen 0,10A edestä.
Virtalähteissä niinkin yleiseltä tuntuva asia kuin johdot on voitu hoitaa uskomattoman monella tavalla. Pahimmillaan huonosti suunnitellut, tai toteutetut johdot moninkertaistavat kotelon sisälle syntyvää johtosekamelskaa, huonontaen varsinkin jo entuudessaan pienissä koteloissa ilmakiertoa tyrmäävästi. Näinollen virtalähdevalmistajien varsin yksinkertaisiltakin kuullostavat konstit, kuten johtojen asiallinen niputtaminen ja ryhmittely, sekä suojasukalla päällystäminen, parantavat käytettävyyttä ja antavat tuotteesta huomattavasti laadukkaamman kuvan. Xaser Purepowerin johdot ovat ryhmitelty varsin selkeästi nippusiteitä apuna käyttäen, ja ATX-virtajohto on päällystetty juuri mainitsemallani suojasukalla.
Virrankulutuksen kasvaessa myöskin kotelosta löytyvien oheislaitteiden määrä kasvaa jatkuvasti, ja tästä syystä myös virtaliittiminä yleisimpien molex-liittimien tarve suurenee. Molex-liittimien määrää voi myöskin pitää jonkinmoisena laadun merkkinä, eikä Thermaltake tuota tällä saralla pettymystä. Virtalähteestä lähtee runsaat määrät piuhoja sisältäen seuraavaa:
Myönteisenä bonuksena Thermaltakesta löytyy virtaliitin kovaa vauhtia yleistyville Serial ATA-kiintolevyille. Tulevaisuudessa yhdellä ei pitkälle pötkitä, mutta mainio lisä tämäkin.
Tässä artikkelissa on useaan otteeseen mainittu virtalähteen tuulettimen säätöön tarkoitetuista paneeleista, ja nyt olisi tarkoituksena tutustua näihin hieman lähemmin.
Xaser Purepowerin mukana tulee mahdollisuus säätää virtalähteen tuulettimen nopeutta joko cd-asemapaikkaan, tai takapaneelin korttipaikkaan asennettavan säätimen avulla. Säätimen asennus on vaihtoehtoinen, molempia laitteeseen ei voi samanaikaisesti kytkeä. Taasen jos säätöpaneelit jättää kytkemättä, säätää virtalähde tuulettimen kierrosnopeuden automaattisesti lämpötilan mukaan.
Sekä etu- että takapaneeliin tarkoitetuilla säädinpaneeleillä on mahdollista kontrolloida virtalähteen takatuulettimen pyörimisnopeutta 1300- ja 4800rpm:n välillä. Jotta virtalähde ei ylikuumenisi minimille säädetyn manuaalisäädön vuoksi, muuttaa virtalähde pyörimisnopeuden säätöväliä lämpötilan mukaan. Asian selventämiseksi alapuolelta löytyy Thermaltaken tuotesivulta peräisin oleva lämpötilan ja kierrosnopeuden yhteyttä vertaileva kuvaaja. Punainen käyrä kuvaa takatuulettimen kierroslukua lämpötilan muuttuessa. Punaisen ja keltaisen käyrän väliin jäävä alue kuvaa manuaalisen kontrolloinnin säätöaluetta eri lämpötiloissa.
Molemmissa säätöyksiköissä on paketista ottaessa kiiltävää muovipintaa suojaava muovinen kalvo, joka on suositeltavaa irroittaa ennen asennusta.
Itsellä etupaneelin säätöyksikön suojamuovi tuotti hieman harmaita hiuksia, sillä säätönuppi on ilmeisesti asennettu suojamuovin laittamisen jälkeen, ja näin suojamuovia oli erittäin vaikea repiä paneelin ja nupin välistä.
Testatessa käytössäni olleen Antec AMG 1080-kotelon cd-asemapaikkoissa käytetään kiskokiinnitystä. Kiskot eivät sopineet täydellisesti yhteen Thermaltaken etupaneelisäätimen ruuvinreikien kanssa, ja tästä syystä paneeli jäi kuvan osoittamalla tavalla etupaneelin pinnan yläpuolelle.
Takapaneelin korttipaikkaan tarkoitetun vaihtoehtoisen säätimen asennus onnistui kaveristaan poiketen ilman ongelmia. Paneelien fyysisen asennuksen jälkeen kiinnitetään niistä lähtevä liitinjohto virtalähteestä löytyvään vastakappaleeseen, ja asennus on valmis.
Kummankin säätimen tuntuman jouduin toteamaan hieman vajaavaiseksi, sillä säädinnuppia joutui kiertämään lähes puoleen, ennen kuin tuulettimen kierrosluku alkoi nousemaan. Sinänsä harmiton "vika", mutta olisihan se mukava saada säädettyä tuuletinta yhtä tarkan asteikon mukaan mitä säädin antaa ymmärtää.
Luvatun 17dB:n äänenpaineen takia odotukset olivat varsin korkealla. Myöskään 135e hintalappu ei pienentänyt odotuksia. Xaser HECin 300W Super Silent-virtalähteen tilalle koteloon ja ruuvit kiinni. Ensimmäiseksi päätin koittaa manuaalista tuulettimensäätöä, niin jännittävältä kuin se tuntuikin:) Kahdesta vahtoehdosta valitsin koteloon paremmin sopivan takapaneelisäätimen, jonka läväytin kiinni korttipaikkaan, sekä virtalähteen liittimeen.
Ensikäynnistys ja kaikki tuntui menevän normaalisti. Virtalähde oli valmiiksi säädetty minimille, eikä siitä tuolilla istuvan käyttäjän korviin kantautunut juuri minkäänlaista melua. Tosin vaimentamattomien kiintolevyjen sirinä peitti muut hiljaisen koneen ääntelyt varsin tehokkaasti taakseen. Kun korvan siirsi koneen takapuolelle, virtalähteen takatuulettimen kohdalle, jouduin toteamaan että oma HECin todella hiljaiseksi toteamani virtalähde pieksee Thermaltaken korvinkuultavasti. Xaserin ääni oli tyydyttävän hiljainen minimikierroksilla, mutta tuuletin piti varsin ikävää rahinaa, rutinaa, sekä piskuista ininää. 430W Antecin Truepower-virtalähteen äänen Xaser peittoaa hiljaisuudessa, mutta laadukkaaksi tuulettimen ääntä ei voi kehua.
Suuremmille kierroksille säädettäessä ääni muuttuu selvästi kuuluvaksi puhinaksi ja suhinaksi. Smart Fanille speksattuun 75.7CFM siirtomäärään ei tuuletin virtalähteeseen kiinnitettynä jostain syystä pysty, tämän tosin totesin vain kämmenellä takatuulettimen edestä. Rasitustestien aikana virtalähteen suunnalta alkoi kuulua satunnaisia napsahduksia. Aivan kuin virta olisi päässyt lyömään läpi jostakin kohtaa. Myöskään minkäännköistä heilahtelua volteissa ei napsahdusten aikaan havaittu. Napsahdukset hävisivät mystisesti testien aikana, eivätkä enää ilmoitelleet itsestään. Mahtoiko olla kyse auringonpilkuista vaiko maanantaimallista, sitä tuskin tulemme koskaan tietämään. Yhtenä arvauksena pidin ensikäynnistyksen yhteydessä lämmenneen kuoren vaikuttaneen kyljen metallisen tarran liimapintaan, ja näin aiheuttaneen lämpölaajenemisen yhteydessa "napsauksia".