Testasin tietysti virtalähteen pahimmassa mahdollisessa tilanteessa jonka keksin, eli todella paljon jännitettä hukkaavassa Asus A7N8X:ssä. Ilman 5V-modia tällä emolevyllä katoaa yleensä tehokkaimmillakin virtalähteillä useita voltin kymmenyksiä jännitteestä. Ajoin prosessoria 2510MHz:n (12x210MHz) kellotaajuudella mahdollisimman korkeilla jännitteillä, kuormittaakseni mahdollisimman paljon 5V-linjaa. Koneessa oli tietysti myös täysi varustus mukaanlukien volttimodattu ja hurjasti kellotettu Radeon 9700 (430/330), pari kiintolevyä sekä muut tavalliset komponentit. Varsinainen rasitus suoritettiin ajamalla CPUBurnK7-ohjelmaa ja jännitteitä seurattiin emolevyn antureista MBM5-ohjelmalla, ATX-piuhan liittimestä yleismittarilla ja vielä itse virtalähteestä. Verokkina testeissä on mukana Enermax 431W.
Kuten kuvasta voi päätellä, niin Zalman 400W pieksi Enermaxin mennentullen. Enermaxilla 5V putosi pahimmillaan arvoon 4,38V ja johdoistakin mitattuna kato oli merkittävä. Virtalähteestä mitattuna jännite vaikutti olevan kunnossa, mutta ilmeisen huonolaatuista, koska häviöt muodostuivat suuriksi loppua kohti mennessä. Zalmannilla taas virtalähteestä emolle jännite oli käytännössä sama ja emolevylläkin jännite putosi pahimmillaan vain arvoon 4,65V, joka on siis liki 0,3V korkeampi, kuin Enermaxilla. Myös 12V ja 3.3V olivat Zalmannilla selkeästi paremmin hanskassa, vaikka tyypillisesti yhden linjan suuri kuormittaminen nostikin 12V:tä melko pahasti. Ainoastaan Antecin TruePower-sarjassa vastaavaa ilmiötä ei helposti tapahdu.
Testasin virtalähteitä myös 12V:stä prosessorille jännitettä muokkaavassa Abit NF7-S:ssä. Emolevy oli vähän liiankin hyvä, sillä jännitteet eivät pudonneet edes Enermaxilla oletusarvojen alapuolelle. Enermax kävi myös selkeästi hiljaisempana ja kuumeni vähemmän Abitissa. Zalmannia en saanut kummassakaan emolevyssä lämpenemään.
Ja pienenä selvityksenä kaikille epäilijöille muutama asia. Useimmiten virtalähteen syöttämä jännite ei ole kovinkaan oleellinen asia. Suurikaan heitto ei välttämättä haittaa lainkaan laitteiden toimivuutta, kuten esimerkiksi testistä huomaa. 4,38V:lla kone toimi täysin vakaasti reilusti ylikellotettuna ja virransyötön osat ovat varsinkin suunniteltu laajalle jännitealueelle. Joillakin on tapana ruveta ulisemaan jo mauttoman pienistä heitoista linjoissa ja kun ottaa huomioon vielä, että emon anturit ovat sijoitettu todella kauas ATX-liittimestä, on jännitteiden pieni laskeminen lähes väistämätöntä. Sen sijaan oleellista on kuinka paljon virtaa virtalähde kykenee antamaan ja koska asian mittaaminen on ilman kallista laitteistoa hieman hankalaa, niin välillisesti voi asiaa tarkastella jännitteiden kautta. Raskaassa kuormassa jännitteet siis laskevat, mutta jos heittely on kovaa ja häviöt kovat, niin luultavasti myös tehokkuus kärsii. Tärkeää on katsoa kuinka paljon säröä linjoissa on ja kuinka vakaat ne ovat. Testin molemmat virtalähteet olivat virtalähteen päästä erittäin vakaita ja heittely tapahtui vasta emon puolella. Suurempi heittely viittaa huonompilaatuiseen jännitteeseen ja tätä myöten toimii perusteluna huonolle virtalähteelle.
Ihastuin Zalmannin virtalähteeseen välittömästi. Tehoiltaan se on ehdottomasti virtalähteiden aatelia ja ääneltään aivan uskomattomattoman hiljainen. En myöskään kuullut hiljaisille virtalähteille tyypillistä siritystä, mistä saa luultavasti kiittää kutistesukalla ympäröityjä keloja. Mukana tullut Multi-Connector jäi myös heti käyttöön ja mustaan kotelooni soveltuva väritys ei ainakaan ole pahasta. Hinta on tietysti varsin korkea 400W:n virtalähteelle, mutta laadusta on oltava valmis hieman maksamaan. Hieman yllättävästi virtalähteestä tuli myös kellotussessioiden ykkösvaihtoehto ilmeisen hyvistä jännitteistä johtuen. Ainoastaan trimmereiden puute jäi hieman vaivaamaan, mutta nykypäivänä nekään eivät ole niin oleellisia. Virtalähteitä saa tällä hetkellä ainakin Only4Pro:sta ja Jimm's PC Storesta, myös Suomalainen tukkuri Amertronics aloitti toimittamaan kyseisiä tuotteita aivan hetki sitten.
