Koska siellä kotikatsomossa aropupun lailla pomppivat tulevat insinöörit haluavat jo tietää mistä cooleri on tehty ja miksi se on jo valmiiksi purettu palasiksi, niin kerron muutaman sanasen itse coolerin rakenteesta. Aiemminhan jo mainitsin, että suurten lähes kullan värisiksi eloksoitujen alumiinisten jäähdytyslevyjen tarkoituksena on olla pinta-alaltaan mahdollisimman suuria. Suurelta pinta-alalta lämpö tietysti johtuu (ja säteilee) paremmin ympäröivään materiaan. Jäähdytyslevyjä on poikkeuksellisesti kaksi sillä toinen asennetaan näytönohjaimen etupuolelle ja toinen takapuolelle. Ideallahan saadaan tuplattua jähdytyspinta-ala, jos lämpö saadaan johdettua jotenkin toiseenkin levyyn. Lämmönjohtamista varten mukana tulee hieno kullattu U:n muotoinen kupariputki, jonka päät on tukittu. Tässä vaiheessa innokkaimmat rupeavat jo pohtimaan mokoman kullatun kupariputken kykyä johtaa lämpöä siilestä siileen. Coolerin nerokkuus perustuu kuitenkin tähän heppoiseen vääntyneeseen tikkuun.
Koska Frosty Techn neropäät ovat jo rikkoneet yhden putken, en aio hajottaa tässä artikkelissa yhtään mitään. Sen sijaan luotan siihen, että kukaan ei klikannut äskeistä linkkiä ja lainaan suoraan ja lupaa kysymättä Max Pagen kirjoittamasta jutusta kaiken oleellisen.
Heatpipe:n tarkoitus on siis siirtää lämpöä tehokkaasti ja varmasti lämpimämmästä pisteestä kylmempään kohteeseen. Tätä varten 300mm pitkä ja 5mm paksu kullattu ontto kupariputki on täytetty metalliverkolla ja vedellä, lopuksi on vielä isketty päät umpeen. Hmm.. eli hä? Vesihän on siitä hieno aine, että se sitoo höyrystyessään paljon lämpöenergiaa ja vapauttaa sen taas muuttaessaan olomuotonsa hieman kiinteämmäksi. Kaikesta huolimatta toiminta ei vaadi aina yhtä mielenkiintoista 100C toimintalämpöä, kuten pikaisesti voisi ajatella, sillä alipaineessa vesi kiuhuu herkemmin. Eli nyt käyttämällä maalaisjärkeä voidaan päätellä, että alipaineessa heatpipen sisällä oleva vesi rupeaa höyrystymään vaikkapa 40C:ssä ja siirtää lämmön liikkuessaan pois syntymäsijoiltaan. Höyrystyminen myös lisää putken sisäistä painetta jolloin heat pipen toimintalämpötilat kasvavat merkittävästi. Esimerkiksi 40C:ssä kaikki vesi on nesteenä ja 80C:ssä vasta höyrynä.
Nyt kun kaikki tietää, että heatpipe kuljettaa höyryhissillä lämmön pois, niin voidaan ruveta miettimään metalliverkon tarkoitusta. Loogisesti ajattelemalla päästään taas päätelmään, että mikäli vesi on painovoimasta johtuen alhaalla ja lämpö ylhäällä niin putki toimii huonosti, koska vesi ei höyrysty. Metalliverkolla vesi saadaan siis "kiipeämämään" pitkin putkea, vaikka painovoimaa vasten, joten kuumalla alueella on nestemäistä vettä höyrystettävänä. Nyt lainataan hieman joiltain muilta ryhmiltä mielipidettä ja päästään tulokseen: " Hai! Sehän toimii ihan missä asennossa vaan!"
Koska minulla on henkilökohtainen ongelma ohjekirjojen lukemista vastaan (huonot käännökset, siitä sen täytyy johtua) ja tiedän, että sama ongelma vainoaa myös muitakin "kyllä minä osaan" -miehiä, niin selitän lyhyesti coolerin kasaamisen. Ohjekirja kannattaa silti lukea.
Uhriksi joutui Sapphire 9700 - näytönohjain, joka siis sisältää asennuksen vaatimat reiät coren ympäriltä. Ilman piirilevyllä olevia reikiä asennus ei onnistu (Matrox Parhelia), mutta onneksi useimmissa nykyään myytävissä näytönohjaimissa on reikiä vaikka muille jakaa. Aluksi on siis syytä purkaa vanha jäähdytys kortista irti ja puhdistaa coren pinta mahdollista jätteistä. Tämän jälkeen valitaan kiinnityspalat, joita on kahta mallia. Isommat palat käyvät mm. GF4-sarjan korteille ja pienemmät esimerkiksi tälle Radeonille. Mallataan siis pienempi pala coren päälle ja säädetään "jalat" reikien kohdalle mukana tulevalla ruuvimeisselillä. Kiinnityspala sitten asennetaan piitahnaisen coren päälle oikein päin ja takapuolelle ruuvataan vastakappaleet.
Kortin takapuolelle asennetaan myös pieni kiinnityspala, joka asettuukin leijumaan äsken asennettujen vastapalojen päälle ja kiinnitykseen soveltuvat mutterit löytyvät jälleen pussista. Tässä vaiheessa kortti on nätisti alustettu heatpipe:n asentamista varten ja sopivalla määrällä piitahnaa höystettynä putki asetetaan koloihinsa. Tässä on syytä olla tarkkana, että kontakti on varmasti hyvä. Putki on varsin pitkä, joten suurien korttienkaan kanssa ei tule ongelmia. Lisätään piitahnaa kohtuudella taas väliin ja painetaan jäähdytyslevy paikolleen. Varmistetaan onnistunut asennus ja ruuvataan jälleen kerran ruuveilla siili kiinni. Kortin takapuolella suoritetaan vastaava operaatio.
Tässä vaiheessa kortin pitäisi näyttää symmetriseltä ja ruuvipussin olla tyhjä. Ohjekirjasta löytyvien kuvien pitäisi vastata omaa asennusta ja kokonaisuuden olla tukeva.
