Abit on onnistunut keräämään pakettiin kaikki tarvikkeet mitä ikinä tulet tarvitsemaan. Mielenkiintoisin mukana tuleva varuste on Abitin Serillel -adapteri, josta lisää hieman myöhemmässä vaiheessa artikkelia. Lista tarvikkeista jotka ovat paketissa:
• Manuaali
• Ajuri-CD
• Levyke jossa RAID-ajurit
• 2x ATA100/133 kaapeli
• Floppykaapeli
• Serillel -adapteri
• Serial ATA -kaapeli
• kaksi USB 2.0 -lisäporttia
• takalevy
Kun paketin avaa, iskee heti silmään emolevyn seksikkäänoloinen musta väri. Tämä on yksi niistä ulkoisista osatekijöistä jotka nykypäivänä ovat melko tärkeitä. Monessa kotelossa on tänä päivänä jonkinlainen ikkuna kyljessä, ja sisällä hieno loistava UV-valo. Tämä musta piirilevy olisi omiaan sellaisessa kotelossa. Emolevyn ulkoinen rakenne muistuttaa hyvin paljon edeltäjäänsä AT7:aa. Monet osat ovat täsmälleen samassa paikassa, mutta onneksi AT7 MAX2:een on saatu viisi PCI-slottia mahtumaan. AT7 sai nimittäin jonkin verran moitteita siitä, että siinä oli vain kolme PCI-slottia. Kolme voi olla joillekkin liian vähän.
Socket on hyvin sijoitettu, ja sen ympärillä on runsaasti tilaa. Vaikka testeissä käytinkin vesijäähyä, kokeilin minä myös erilaisten ilmajäähyjen mahtumista. Minulla sattui olemaan kolme erikokoista siiltä, 60mm, 72mm ja 80mm. Kaikki mahtuivat ongelmitta. Saa olla aika itsetehty siili kyllä ettei mahtuisi. Socketin ympärillä on neljä reikää, jotka mahdollistavat mm. Alphan siilen ja erikoisten vesiblokkien kiinnittämistä prosessorin päälle. MSI KT4 Ultrassa nämä reijät ovat jostain kumman syystä jätetty kokonaan pois. Socketin vieressä on myös pari FAN-liitintä, jotka mahdollistavat kahden tuulettimen ilmajäähyjen mutkatonta kytkemistä. Erikoisin ominaisuus tässä emolevyssä on erillinen pieni 12V virtaliitin, joka löytyy yleensä Pentium 4 -emolevyistä. Itse en ole tämänlaista AMD-pohjaisissa emolevyissä nähnyt, paitsi tietenkin dual-emolevyissä. Manuaalin mukaan tätä pienempää liitintä tarvitaan vain kokoonpanoissa, joissa on paljon laitteita. Hyvin huomattu Abitilta, sillä Serial ATA:n myötä voi koneeseen olla kytkettynä yhä useampi kovalevy. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki!
Abit ei ole turhaan nimennyt tätä emolevyä MAX2:ksi. Takapaneeliin on nimittäin saatu ahdettua kaikki mahdolliset liittimet; PS/2 näppäimistölle ja hiirelle, kuusi USB 2.0 porttia, kaksi Firewire porttia, optinen ulostulo äänelle, sekä myös seuraavat äänikortin liittimet: center/subwoofer (musta), takakaiuttimet (oranssi), etukaiuttimet (vihreä), Line-In (sininen) ja mikrofoni (pinkki). Lisäksi 10/100 verkkokortin reikä. Yksi paha kämmi on sattunut Abitin insinööreille kun ovat tätä emolevyä suunnitelleet. AGP-slotissa on lukko, aivan kuten pitääkin, mutta en tykännyt siitä että siinä alle puolen senttimetrin päässä on pari kondensaattoria, jotka vaikeuttavat huomattavasti lukon avaamista kun näytönohjain on paikoillaan ja sen haluaa siitä pois. Varsinkin minulle se oli ongelmallista, minulla kun ei ole ihan ne maailman pienimmät kädet. No japanilaiset ja yleensäkin aasialaiset ovat tunnetusti pienikokoisia. =)
Yleensä pitää turvautua manuaaliin, kun haluaa kiinnittää kotelosta pikkupiuhat, jotta saisi power-napin, reset-napin ja kovalevyvalon etc. toimimaan. Eräissä tapauksissa ei edes manuaaliin katsominen riitä, vaan pitää jopa käännellä sitä manuaalia ja yrittää tulkita suttusia kuvia jotta saisi piuhat oikeisiin paikkoihin. AT7 MAX2:ssa on piirilevylle merkitty selvästi mikä piuha kuuluu mihinkin, eikä manuaalia tarvinnut näitä kiinnittäessä edes vilkaista.
