Nvidia on nf2-piirisarjallaan pistänyt muut piirisarjavalmistajat täysin alakynteen ja syykin on erittäin selvä. Nf2 on lähes joka saralla huomattavasti kehittyneempi kuin mikään muu AMD:lle suunnattu piirisarja ja Abit NF7-S ottaa asiasta kaiken ilon irti. Kuten jo edellisen sivun pitkässä ominaisuuslistassa tuli mainittua niin emo tukee AGP 3.0-standardia, sisältää kaksikanavaisen muistiohjaimen ja ylivoimaiset kellotusominaisuudet. Kaikki ominaisuuksia jotka parantavat koneen kokonaissuorituskykyä tavalla tai toisella. Abitilla on ollut tapana lisätä muutamia erikoisominaisuuksia emolevyihinsä ja tässä emolevymallissa ne ovat alusta pitäen olleet 5-bittinen kertoimen tunnistus(mahdollistaa laajat kerroinvaihtoehdot) ja kattavat sekä riittävät kellotusominaisuudet rankempaakin käyttöä ajatellen.
Tässäkin emolevyssä socket on sijoitettu aivan emolevyn reunalle, jonka takia tietyn tyyppisissä koteloissa voi tulla hankaluuksia cooleria asentaessa. Socketin ympäriltä löytyy kuitenkin runsaasti tilaa ja kiinnitysreiät, joten myös ThermalRight SLK-900 tyyppisten isojen coolereiden asennus on mahdollista. Floppy-kaapelin liitin on puolestaan varsin onnistuneesti emolevyn yläreunassa ja IDE-liittimet hieman hassusti aivan muistipaikkojen alapuolella. AGP-slotin sijoittaminen aivan ylimpään mahdolliseen paikkaan on omalla tavallaan hyvä ja toisaalta taas harmillinen seikka, sillä pitkällä näytönohjaimella muistien asentaminen vaatii näytönohjaimen poistamista ja myöskin IDE-piuhat saattavat olla hieman tiellä. Hyvä puoli tässä vaihtoehdossa on se, että lähimmän PCI-paikan ja AGP-sotin väliin jää tyhjää tilaa johon voi esimerkiksi sijoittaa GeForce FX:n massiivisen jäähdytysratkaisun menettämättä yhtään PCI-paikkaa.
Virransyöttö on rakennettu jo perinteeksi muodostuneen tavan mukaan emolevyn vasempaan yläkulmaan. Abit on käyttänyt tälläkin emolla kolmevaiheista ratkaisua ja laadukkaita komponentteja. 12V:stä tehty prosessorin käyttöjännite oikeuttaa paikan P4:sta tutulle 12V-lisävirtaliittimelle, mutta emo toimii myös ilman lisäliitintä. Prosessorien tehontarpeen kasvaessa monet valmistajat ovat nyt siirtyneet käyttämään 12V-linjaa virransyötön pohjana ja tällä tapaa Epoxeista tutuilta 5V-virtapiuhojen sulamisilta ja muilta virtaongelmilta on vältytty. Japanilaisvalmisteiset Rubyconin elkot ovat nousseet lukuisten kondensaattoriongelmia ansiosta taas arvoon arvaamattomaan ja Abitin markkinointi ottaakin kaiken ilon mainostaessaan vallan mielenkiintoisesti laatuaan luotettavan kondensaattorivalmistajan kautta. Myös ATX-liitin on sijoitettu emolevyn vasempaan reunaan. Sijoitus on virransyöttöä ajatellen erinomainen, mutta useimpia loppukäyttäjiä varmasti tyydyttäisi enemmän oikea yläkulma.
MCP-T sisältää siis Nvidian hehkuttaman Soundstorm äänilähteen, joka tukee trendin mukaisesti 5.1-ääniä, Dolby Digital pakkausta, kasaa 3D-äänistandardeja ja 24-bit ulostuloa muutamia specsejä mainitakseni. Ongelmaksi tämän äänilähteen toteutuksessa on muodostunut tarvittavat ulkoiset komponentit joiden valinta jää pitkälti emolevyvalmistajien kontolle. Abit on päätynyt toteuttamaan tarvittavat AD/DA-muunnokset ja linjojen vedot tutulla Realtek ALC650-piirillä, joka jo sinänsä on yleisesti käytetty 5.1-ääniin kykenevä softapiiri. Halpojen komponenttien käyttäminen saattaa aiheuttaa rätinää, sihinää ja muuta oireilua äänissä, mutta toistaiseksi en tällä emolevyversiolla ole sellasia havainnut.
Tein myös kuuntelutestin jossa vertasin toteutusta Philips Acoustic Edge äänikorttiin korvakuulolla muutamilla musiikkikappaleilla sekä peleillä. Ilokseni havaitsin että 5.1 kuuntelussa analogisia ulostuloja käytettäessä äänenlaatu oli todella hyvä. Myös peleissä EAX toimi loistavasti ja prosessoritehon kulutus oli todella vähäistä verrattuna Acoustic Edgen suurehkoon kahmaisuun. Korvakuulokkeilla suoraan line-outista tehty kuuntelutesti paljasti puolestaan heti Reaktek:n pahimman heikkouden eli onnettoman kuulokevahvistimen. En suosittele moista masokistiharrastusta kenellekkään. Ihastuin myös säätöpaneeliin ja sen kattaviin ominaisuuksiin välittömästi ja vastoin ennakko-odotuksiani määrittelisin sekalaiseen musiikin kuunteluun ja pelaamiseen Soundstormin Acoustic Edgeä paremmaksi vaihtoehdoksi. Vakavemmin äänenlaatuun suhtautuvien kannattaa edelleen pitäytyä Acoustic Edgessä tai muissa Audigyä paremmissa korteissa.
Valitettavasti kaikki ei kuitenkaan ollut aivan mutkatonta sillä muutamia haiskahduksia ongelmista havaitsin vielä ilmassa. CD-aseman käyttäminen sai äänet rätisemään omituisesti kunnes äänilähteen käynnisti uudelleen ja nForce-ohjauspaneeli onnistui kaatumaan aktiivisella säätöjen pyörittämisellä aika lahjakkaasti.
Testasin Serial ATA-liitäntää mukana tulevalla adapterilla ja totesin toimivaksi. Emolevyllä käytetty Silicon Imagen Sil 3112-ohjain on hyvin suosittu ja hyväksi kehuttu. Tein myös pienen nopeustestin jossa vertasin IBM 120GXP-sarjan levyllä nopeutta IDE- ja SATA-liitännöissä. Kuten allaolevista kuvista näkyy niin yllättäen SATA-adapteri ei laskenutkaan nopeutta vaan jopa antoi hieman lisäpotkua kiintolevylle. Melkein voisin tämän perusteella jopa suositella kiintolevyn käyttämistä SATA-ohjaimessa perinteisen sijaan jos mahdollisuus siihen on.
En omista Firewire liitäntää käyttäviä laitteita joten tiukka testaaminen jäi tällä kertaa vähiin, mutta toivoa sopii että tässä versiossa on jo monien raportoimat ongelmat Firewire liitäntää käytettäessä ovat poissa.
Nvidian oma MCP network controller on osoittautunut käytössä luotettavaksi ja nopeaksi. Prosessoritehon kulutus on vähäistä ja data liikkuu 100MB maximi-nopeudella erittäin hyvin. Vaadittu ulkoinen ohjaus on hoidettu Realtek:n RTL8201BL-piirillä ja en näe tässä mitään moitittavaa. Itse olen luopunut erillisestä verkkokortista kokonaan, koska toistaiseksi 100MB verkkokorteista en ole parempaakaan vaihtoehtoa löytänyt. Luultavasti seuraavaan versioon MCP-south bridgestä tulee gigabitin verkkokortti, jolla vaativimmatkin tehokäyttäjät varmasti pidetään tyytyväisenä.