PaxPowerin jäähdytys on siis toteutettu yhden suuren 12cm tuulettimen avulla. Mallista riippuen tuuletin on joko perinteisen musta, tai vaihtoehtoisesti kirkas sinisillä ledeillä varustettu versio. Molemmissa tapauksessa sormien, tai muiden sopimattomien esineiden pääsy kosketuksiin tuulettimen lapojen kanssa, on estetty koteloinnin värisellä, lähes mustalla sormisuojalla. Koteloinnin rakenne on takapaneelia lukuunottamatta täysin umpinainen joten, ilman virtaussuunta pysyy selkeänä, ja lämmin ilma kulkeutuu siististi ulos kotelosta.
Kuten 12cm tuulettimellisissa virtalähteissä on tapana, on koteloinnin takapaneeli rei'itetty ilman ulospääsyä silmälläpitäen. Miinuksena rei'itys on pyöreää, jolloin ilmavirralle syntyy vastusta hunajakennorakennetta enemmän. Virtakytkin sekä kaapeliliitin löytyvät sijoitettuna takapaneelin alakulmaan. Verkkojännitteen valitsinta ei löydy, koska lähde osaa valita sen automaattisesti aktiivisen PFC:n ansiosta.
Kylkeen läntätty tarra kertoo olennaisimmat asiat turvamerkinnöistä ja hyväksynnistä, sekä virtalähteen tehoista. Kuten kuvasta voi olla tihrustettavissa, tarjoaa PaxPower 3,3V ja 5V linjoihin 30A ampeeria, ja kahteen erilliseen 12V linjaan yhteensä 29 ampeeria. 5V linjaan potkua tarjotaan vastaaviin kilpakumppaneihin verrattuna keskivertoa vähemmän, mutta 12V virtamäärä on taasen varsin herkullista katseltavaa. Nykypäivän kokoonpanoissa 12V linjaa voikin pitää näistä kolmesta kaikkein tärkeimpänä.
PaxPowerin kuoret on maalattu tyylikkäällä "Nickel Black" värillä, joka huvittavasti valmistajan kotisivujen mukaan estää virtalähteen ruostumisen:) Viimeaikaisista BeQuieteista, Super Flowereista ja OCZ:sta poiketen Akasan maalipinta ei ole peilaavan kiiltävä, vaan hillitymmän mattapintainen. Ainakin allekirjoittaneen silmään mattapinta tuntuu tyylikkäämmältä kuin kiiltelevä "kromipinta".
Virtalähdettä tarkastellessa monikaan ei kiinnitä juurikaan huomiota johtojen toteutukseen. Yleisesti ottaen Akasan kaapelit kuuluvat markkinoiden kärkiluokkaan. Itse johdot ovat materiaaliltaan laadukkaita ja jämäköitä. Jokainen kaapeli on koottu nippusiteillä siististi kulkevaksi nipuksi, ja toteutus kaipaisi päälleen enää siististi asennettuja suojasukkia. ATX-kaapelin päälle musta suojasukka on sentään löytänyt jo tiensä.
Akasa on hoksannut PaxPoweria suunnitellessaan, että virtajohtojen ei tarvitse olla ylettömän pitkiä. Liittimiä löytyy kohtalaisesti: kuusi molex-liitintä, ja kaksi SATA-liitintä riittävät ainakin alkupaloiksi. Esteettistä puolta on varjeltu käyttämällä kaikista liittimistä mustia versioita.
Testiyksilöstä löytyi siis valmiina perinteinen 20pin ATX-liitin, joka ainakin omasta mielestäni on hyvä asia, sillä vielä tällä hetkellä suurin osa tietokoneista käyttää perinteistä 20 pinnistä versiota. Kuvassa ATX-johtoon liitetyllä adapterilla Intel LGA775-emolevyjen omistajat saavat kaiken ilon irti uudesta PaxPoweristaan. Adapterin voisi tosin mielestäni varustaa hieman kuvassa näkyviä lyhyemmillä johdoilla:)
Hieman erikoisempana tuttavuutena PaxPower on varustettu kahdeksanpinnisellä EPS-virtaliittimellä, joka tarjoaa lisävirta 12V muodossa. Kyseiselle liittimelle on vielä tähän mennessä ollut käyttöä enimmäkseen serverikokoonpanoissa.
Myös niinkin yksinkertaisten muovinpalasten kuin molex-liittimien kohdalla Akasa on ajatellut kuluttajaa, käyttämällä perinteisten molexien tilalla helpommin irroitettavia malleja. Käytetyt erikoismolexit ovat identtisiä aiemmin esittelemiemme Vantec EZ-Grip Molex Connectorien kanssa.