Koska Silentiumin perustana oli mielenkiintoinen tuuletusratkaisu, oli koteloa totta kai testattava myös käytännössä. Sisälle löysikin tiensä ylikellotettu AMD XP-pohjainen testialustani, sekä Gainwardin GeforceFX 6800LE-näytönohjain. Yllä näkyvään kuvaan hahmottelin ilmankierron sellaisena jollaiseksi Arctic Cooling on sen suunnitellut. Viileää ilmaa pohjan ja takapaneelin kautta sisään, lämmin ilma yläosan tuulettimien sekä virtalähteen puhaltamana ulos. Kyseiseen konseptiin sopi erittäin hyvin käyttämäni Aerocoolin prosessoricooleri, joka siirtää ilmaa alhaalta ylöspäin.
Kuten tästä ja edellisestä kuvasta on nähtävissä, jakautuu kotelon sisusta tavallaan kahteen lokeroon, kuten kuvan sininen ja punainen valo hauskasti osoittaa. Tilavaan ja ilmavaan yläosaan, ja hieman vähemmän tilavaan alaosaan. Virtalähteen sijoituksesta johtuen ylimääräiset virtajohdot jäävät kotelon pohjalle, ja voivat näin aiheuttaa aikamoisen johtosotkun. Piuhojen lyhyydestä johtuen onnistuin kuitenkin niputtamaan ne kasaan suht siististi. Toisen "johto-ongelman" loi ide-kaapeli, josta emolevyn ja kiintolevyn lyhyen välimatkan takia jäi suuri osa kiemurtelemaan turhana kotelon pohjalle. Kiintolevyboksin ja sata-kaapelin kanssa muodostuu vuorostaan lisäongelmia, sillä pitkähkö sata-liitin ei mahdu olemaan paikoillaan kyljen ollessa kiinnitettynä, ja sata-levyn käyttö vaatii näin L-liittimellisen erikoiskaapelin käyttöä.
Koska Silentium on suht lyhyt, jää kiintolevykotelo kuvan osoittamalla tavalla vain muutaman millin emolevyn reunasta. Kun käyttöön otetaan Asuksen tai Abitin emolevy jossa ide- tai floppy-liittimet on käännetty 90 asteen kulmaan emolevyn reunan yli, ei lankku mahdu koteloon ilman kiintolevyboksin irroittamista. Vika on kuitenkin kyseisissä emolevyissä, sillä ne ylittävät ATX-standardin mukaiset emolevyn maksimimitat, joita Silentium millintarkasti noudattaa. Myöskään näytönohjaimeen kiinnitetyn virtaliittimen ja levykotelon väliin ei jää senttiä enempää tilaa.
Kun osat olivat kasassa ja kotelossa, oli aika sulkea sivupaneeli ja käynnistää kone. Näytönohjain varustettiin kuunteluiden ajaksi Zalmanin passiivicoolerilla jottei vakicoolerin kova ääni pilannut koko tapahtumaa. Lisäksi nappasin prosessoricoolerin tuulettimen irti emolevyltä. Silentiumin tuottamasta melusta voi todeta samaan tapaan kuin monesta muusta viimeaikoina testissämme käyneestä äänettömyyttä havittelevasta tuotteesta: kokonaisuus on hiljainen, muttei lähelläkään äänetöntä. Tuulettimien liikuttaman ilman humina on selvästi kuultavissa, vaikkei se olekaan laadultaan häiritsevää. Äänilähteitä kuunnellessani totesin toisen takapaneelin tuulettimista pitävän läheltä selvästi kuultavaa tikitystä, toisen vain humisten vaimeasti.
Virtalähteen jäähdytys tuntui myöskin toimivan mallikkaasti, sillä pohjasta, kotelon etuosasta, puhalsi tasaisen hiljaisesti lämmintä ilmaa. Virtalähteen tuulettimet pitivät suht tarkalleen samanlaista ääntä kuin takapaneelin poistotuulettimet, samanlaisista hyrristä kun oli kyse. Oman maininnan ansaitsee myös kiintolevykotelo, jolle asetin jonkin verran odotuksia. Alumiininen kuori yhdessä kumiripustusten kanssa onnistui muokkaamaan kiintolevyn äänestä huomattavasti miellyttävämmän, vaikka kovaäänisen Maxtorin käyntisirinä oli edelleenkin kuultavissa vaimeana. Kumilenkkien ansiosta lukuäänet hävisivät kuitenkin lähes kokonaan. Käytössä alumiinikuori lämpeni selvästi, joten levyn jäähdytys oli siis kunnossa.
Edellinen tiivistettynä...
Arctic Cooling on lähtenyt rikkomaan vanhoja rajoja Silentium-koteloidensa avulla, eikä ole ajautunut yrityksessään aivan pöpelikköön. Kokemusteni perustella vaarana kuitenkin voi olla, että Silentium jää kauppojen hyllylle hieman ristiriitaisena tuotteena. Se on monien mielestä tyylikäs, ja siitä löytyy rakenteen osalta toimivaa innovatiivisuutta. Mukana toimitetaan kaikki tuulettimista kiintolevyn vaimennuskoteloon, mutta Silentiumin perusideana toimiva "lähes äänettömyys" ei toteudu aivan odotetussa mittakaavassa. Innovatiivisen rakenteen todellinen hyöty jää hieman kyseenalaiseksi, sillä vastaaviin äänentasoihin päästään "perinteisten" ratkaisuiden avulla, kuten Nexus Breeze ja Antec Sonata ovat osoittaneet. Varsinkaan peruskäyttäjät eivät ylettömästi tilaa kaipaa, mutta vaativamman tason kuluttajat voisivat kaivata jonkin verran lisätilaa syvyyden ja muutaman cd- ja massamuistiasemapaikan muodossa. Myös virtalähteen kohdalla jatkuu sama tarina: yhteistyö Seasonicin kanssa on tuottanut laadukkaan virtalähteen, mutta omintakeinen rakenne syö mahdollista myöhempää päivitystä. Pienellä vaivalla AC-olisi saanut istutettua nykyiselle paikalle ATX-virtalähteellä korvattavissa olevan vaihtoehdon.
Kaikesta huolimatta Silentium T1 on varmasti yksi markkinoiden hiljaisimmista valmiista kotelopaketeista, eikä laadussakaan olla tingitty. Vielä kun hinta on suht hyvällä mallilla, ei Silentiumin tielle astu kuin ennakkoluulot, tilantarve, Nexus Breeze tai kyky rakentaa hiljaisempi ratkaisu omin käsin. Jos Silentium kiinnostaa, kannattaa ottaa yhteyttä Only4prohon joka myy kyseistä koteloa 114,30e hintaan.