Tälläkään kertaa ei tule varmasti yllätyksenä, että rikoimme Real Powerin takuusinetin, ja teimme laitteelle ruumiinavauksen tutustuaksemme tarkemmin sen sisuskaluihin.
Real Powerin sisällä kaikki on hyvässä järjestyksessä. Komponenttisijoittelu vaikuttaa järkevältä, ja piirilevyn pinta on täytetty varsin tasaisesti. Alumiiniset jäähdytyssiilet eivät ole kovin kookkaat, mutta 12cm tuulettimen jäähdyttäessä suuremmille ei ole tarvetta. Löytyypä sisuksista erästä yksittäistä komponenttia jäähdyttämästä pieni kuparinen jäähdytysprofiilikin. Johdot on niputettu sisäosan oikeaan reunaan esimerkillisen siististi.
Tarkkasilmäisimmät saattoivat havaita edellisissä kuvissa harmaata tahnaa, jota Cooler Master tuntuukin käyttäneen Real Powerin sisuskaluissa varsin runsaalla kädellä. Kyseinen komponenttimassa vähentää komponenttien värähdellessä syntyvää korkeataajuista sirinää, jollaista on kuultavissa nykypäivänä harvinaisen monesta hiljaisesta virtalähteestä.
Lähteen seitsenlapainen 12cm tuuletin on Cooler Masterin omaa valmistetta, ja varustettu siis neljällä sinisellä ledillä. Virtaa kaksoiskuulalaakeroitu hyrrä imee 0,38A verran. Yllätyksekseni tuuletin kiinnittyi virtalähteen tuuletinkontrolleriin tavallisen 3pin tuuletinliittimen avulla, ja mahdollisuudet tuulettimen vaihtamisesta nousivat heti mieleeni. Hetken tutkittuani kuitenkin huomasin, että Cooler Masterin insinöörit ovat tehneet tuulettimen vaihtamista suunnitteleville käyttäjille ikävän kepposen: tuulettimen plus- ja miinusjohdot ovat nimittäin käännetty tavalliseen kaavaan nähden toisin päin. Ennen tuulettimen vaihtoa takuun ihanuudesta luopuneelta nikkaroijalta vaaditaan siis pientä askartelutuokiota johtojen kääntämisen merkeissä:)
Real Powerin kanssa käyttämämme testimetodit noudattivat Antecin NeoPowerin testaamisessa käytettyä linjaa. Koska testikoneemme edustaa virrankulutukseltaan suht keskitason kokoonpanoa, lisäsimme osassa testeistä virtalähteen kuormaa keinotekoisesti. Käytimme kotitekoista kuormituspenkkiä, joka siis kytkettiin testikoneen rinnalle ja näin virrankulutus saatiin kasvamaan varsin merkittävästi. Testikoneena toimi jo useimmille vakiolukijoistamme tutuksi tullut 64-kokoonpano:
Käytännössä käyttämämme rasituspenkki näyttää siis tälle. Rasitus tapahtuu lisäämällä jännitelinjoihin sopivankokoisia vastuspalikoita, jotka haukkaavat linjasta tietyn määrän virtaa. Raskaassa rasitustestissä viritimme penkin haukkaamaan 12V linjasta 10A, ja 5V linjasta 15A. Penkin punahehkuisiksi kuumenevia vastuslankoja jäähdyttämässä käytettiin 12cm tuuletinta.
Mittaustyössä apuna käytettiin Finest 183 -yleismittaria, Mastech MS2102 -pihtivirtamittaria sekä Lutron DW-6060 -tehomittaria.
Real Powerin jännitelinjoja tarkasteltiin kolmella eri rasitusasteella. Kevyimmällä rasitustasolla, eli idlatessa, kone hyrräsi toimettomana Windowsin työpöydällä. Perinteisellä rasitustasolla lähdettä rasitettiin pyörittämällä testikoneella samanaikaisesti CPUburnK7-testiä sekä 3DMark05-testiohjelmaa. Rasitustasoltaan kyseinen taso vastaa nykypäivän keskitason pelikonetta. Raskaassa rasituksessa virtalähdettä rasitettiin täydellä höyryllä jylläävän testikokoonpanon ohella edellämainitulla rasituspenkillä. Kyseinen rasitustaso vastaa tehokkaalla suorittimella ja SLI-tuplanäytönohjaimilla varustettua raskasta pelikokoonpanoa. Kaikki jännitearvot mitattiin yllämainitulla yleismittarilla virtalähteen molex-liittimistä. Arvot tarkistettiin useampaan kertaan virheiden välttämiseksi.
Lutron-tehomittarilla mitatut lukemat kertovat paljonko virtalähde otti virtaa verkosta eri rasitustasojen aikana.
Mielenkiintoiseksi verrokiksi otimme Real Powerin mukana toimitetun analogisen tehomittarin näyttämät arvot. Kuten taulukosta nähdään, näytti mukana toimitettu mittari alhaisemmilla rasitustasoilla jonkin verran todellista korkeampia lukemia. Idlatessa virtalähteen oma mittari näytti jopa 47% todellista suurempia arvoja, ja rasituksessa sen arvot olivat noin 27% oikeita korkeampia. Voimmekin tuloksista päätellä, että Cooler Masterin oman mittarin antamat arvot ovat lähinnä suuntaa-antavia.
12V linjan tarjoamat lukemat olivat mukavaa katseltavaa kaikilla rasitustasoilla. Lukemat laskivat tasaisesti rasituksen kasvaessa, mutta heilahtelua ei ollut havaittavissa nimeksikään. Jopa raskaassa rasituksessa jännitetaso pysyi hyvin tarkkaan 12V tuntumassa, ja heilahtelu tapahtui 0,02V sisällä. Kiitettävää jälkeä kaikin puolin.
5V tulokset myötälivät pääpiirteissään 12V linjaa, vaikkakin idlauksen sijaan korkeimmat arvot mitattiin keskitason rasituksen aikana. Raskaassa rasituksessa linja tippui suht lähelle 5V linjalle speksattua 4,75 voltin alarajaa, mutta pysyi kaikesta huolimatta erittäin vakaana. Myöskin 5V-linjan osalta Real Power kykeni siis tarjoamaan hyviä tuloksia.
Kun tarvittavat johdot oli kytketty testikoneeseen, ja oli ensikäynnistyksen aika, odotukset olivat erittäin korkealla; puitteet täydellisyyttä hipovalle virtalähteelle olivat valmiina. Tuulettimen ledit syttyivät hohtamaan sinisinä ja höristin korviani. Real Poweria ei ollut kuultavissa puolen metrin etäisyydeltä, ja muutamankaan sentin päästä kuultavissa ei ollut kuin tuulettimen pienoinen rutina. Rasitukseenkaan siirryttäessä äänentaso ei noussut edes nimeksi, mutta raskaassa rasituksessa tuuletin intoutui puhisemaan jonkin verran. Kokonaisuutena voitaneen todeta että Cooler Master on onnistunut luomaan yhden markkinoiden hiljaisimpiin kuuluvista virtalähteistä, jonka pitäisi tyydyttää äänentasollaan vaativammatkin tarpeet.
Käyttöön otettaessa äänentason lisäksi toinen kiinnostusta herättänyt asia oli mukana toimitettu analoginen tehomittari. Käynnistyksen yhteydessä näyttöön syttyi sininen taustavalo, ja viisari ponnahti noin 100W tuntumaan. Konetta rasitettaessa viisari kipusi puolestaan suht paikkaansapitävän tuntuisesti korkeampiin lukemiin. Testikappaleessa kuitenkin totesin, että lukemat ovat erityisesti pienillä kuormilla lähinnä suuntaa-antavia. Tarkkuuden lisäksi myös asteikon numeroiden koossa voisi olla parannettavaa.
Testissämme on viimeaikoina käynyt kääntymässä useita virtalähteitä, joista kovinkaan moni ei ole yltänyt Cooler Masterin luoman Real Powerin tasoiseen jälkeen. Parhaimpien yrittäjien tiet ovat pysähtyneet viimeistään vaativalle käyttäjälle liian korkeaan käyntiääneen. Real Power toimii erittäin hiljaisesti, ja hoitaa tämän lisäksi myös muut vakanssiinsa kuuluvat hommat tyylikkäästi.
Pakkauksestaan lähtien Real Power on tyylikäs ja laadukkaan tuntuinen laite, josta on vaikea keksiä vakavia miinuspuolia. Johdoista voisi toki löytyä ulkonäköä parantava suojasukkapäällystys, ja liitinpuolella täydennystä voisi kaivata muutamien erikoislisävirtaliittimien osalta. Myös ATX-liittimen 24pin>20pin muunnospalan olisi voinut toteuttaa käytännöllisemmällä tavalla.
Ainakaan vielä "oikeasti hiljaisten" virtalähteiden joukossa ei ole turhaa tungosta, joten Real Power pääsee BeQuietien, Nexusten, NB-Fortronien ja muutamien muiden mallien kaveriksi hiljaisuutta arvostavien käyttäjien arvostamien virtalähteiden joukkoon. Jos Nexuksen johdot ja liittimet eivät riitä tarpeisiisi, BeQuiet ei huolehdi tarpeeksi kotelotuuletuksesta tai Antec NeoPowerin hinta on turhan korkea, kannattaa hoksottimet suunnata Cooler Masterin taidonnäytteen suuntaan!
