Testit suoritettiin ylläolevalla kokoonpanolla vakioasetuksilla. Testien aikana kokoonpano oli pöydällä melko viileässä lämpötilassa. Lämmöt mitattiin MBM5 ohjelman avulla, jota ei valitettavasti voida pitää tarkimpana mahdollisena välineenä.
Prosessorin rasitus hoidettiin CPUburn ohjelman P6-vaihtoehdolla ja "high" prioriteetillä. Rasituslämmöt kirjattiin kun lämpötila ei enää kohonnut, ja vastaavasti idle lämmöt kun lämpötilat eivät enää laskeneet.
Epäsuotuisten ruuvien vuoksi tuulettimet kiinnitettiin cooleriin teipillä. Tuulettimet suunnattiin puhaltamaan coolerin sisään, niin kuin Cooler Master oli sen suunnitellutkin (ainakin tuulettimen syvennysten perusteella). Testeihin valittiin vakiotuulettimen lisäksi kaksi muuta tuuletinta, Nexusin 17,6dB ja 20,2CFM malli sekä Deltan 48,5dB ja 68,5CFM malli, joiden oli tarkoitus edustaa tuuletin markkinoiden ääripäitä. Nexusin 17,6 dB mallia voidaan pitää lähes äänettömänä, mutta silti suhteellisen tehokkaana mallina kun taas Deltan tuulimylly lienee ainoastaan ilmajäähyllä kellottavien valinta. Cooler Masterin tuuletin, jonka puhallustehoa ei löydetty, edustaa täysillä kierroksilla sopivasti "kultaista keskitietä".
Vertailun vuoksi testit suoritettiin myös Thermalrightin tehokkaaksi havaitulla SP-94 siilellä, johon yllä mainitut tuulettimet asetettiin puhaltamaan ilmaa. SP-04 edustaa pitkälti markkinoiden kärkipäätä, niin tehonsa, kuin hintansa puolesta. Myös se käyttää hyväkseen heatpipe tekniikkaa, joskin vain kolmea putkea. Näin ollen kyseinen cooleri todettiin hyväksi vertailukappaleeksi Hyper6:lle.
Ensimmäisenä tulokset, jotka saavutettiin käyttämällä käytännössä äänetöntä Nexus tuuletinta. Vaikka hiljaisuuden määritteleminen on hankalaa touhua, käytännössä tuuletinta ei voi kuulla kotelon ulkopuolelta. Ilman koteloa tuulettimesta lähtee hyvin vaimea moottorin humina. Testitulokset ovat mielestäni kehuttavia varsinkin Hyper6:n osalta, sillä se pystyy pitämään suorittimen lämmöt kurissa näinkin pienellä ilmavirralla kun taas SP-94 ottaa merkittävän kuuden asteen eron rasituslämmöissä. Testit suoritettiin myös Noiseblockerin 11dB speksatulla tuulettimella, joka antoi Hyper6:lla käytännössä saman tuloksen kuin Nexus, mutta SP-94 joutui taipumaan vielä muutamalla asteella enemmän.
Seuraavaksi testeihin astui mukaan Cooler Masterin oma vakiotuuletin, jota puhallutettiin täysillä kierroksilla. Melua voidaan pitää jo astetta kovempana, ja sen humina kuuluu kyllä kotelon ulkopuolellekin. Hiljaisella asetuksella tuulettimen moottorin raksutus on taas häiritsevää, ja sitäkään ei voi pitää hiljaisena. Hyper6:n kohdalla lämmöt laskevat rasituksessa muutaman asteen Nexusiin nähden, kun taas SP-94 hyötyy puhallustehon lisäyksestä merkittävästi enemmän. Sp-94 vie vakiotuulettimella voiton yhdellä asteella.
Viimeisenä kiinni asennettiin Deltan järkäle. Myös tällä kertaa lämmöt putosivat muutamalla asteella, tällä kertaa molemmat coolerit päätyivät tasatulokseen. Pudotus Cooler Masterin tulokseen on jälleen viitisen astetta. Halusin ottaa tässä yhteydessä selvää Hyper6:n minimi lämpötilasta rasituksessa, joten kiinnitin coolerin myös toisen Deltan. Yllätyksekseni lämpötilat eivät enää pudonneet toisen tuulettimen lisäyksestä huolimatta, vaan pysyivät samana.
Hyper6 ja SP-94 ovat varsin tasaiset coolerit suurella ilmavirralla. Pienellä ilmavirralla Hyper6 ottaa selkeän voiton, ja näin ollen se voidaan julistaa testien voittajaksi. Suurin syy tähän on varmasti rakenne ja kuusi heatpipea jotka auttavat prosessoria viilentymään jo pienilläkin ilmavirtauksilla. Itselleni tärkein testitulos on ehdottomasti Nexusilla suoritettu testi, sillä arvostan ehdottomasti äänetöntä kokoonpanoa. 46 asteen rasituslämpötila äänettömällä tuulettimella houkuttelee jo siirtymään vedestä ilmaan, etenkin näin vakiokelloilla ajettaessa. Uskon Hyper6:n olevan aatelia myös kellotus tarkoitukseen, jos sitä nyt merkittävissä määrin enää ilmalla harrastetaan. Näissä testeissä, Hyper6 ei kuitenkaan päässyt alle 37 asteen, joten sitä voidaan pitää minimiarvona.
Coolerin saapuessa testipenkkiin odotukset olivat korkealla. Aikaa edellisistä ilmajäähyistäni oli kulunut tovi, ja vajaan kilon painoinen jäähy tuntui entistä suuremmalta. Cooleri ei pettänyt testaajaansa. Teho ei ehkä vastannut aivan odotuksia, mutta se on siitä huolimatta varsin hyvä. Odotin Hyper6:n vievän voiton SP-94:stä jokaisessa testissä, mutta se pystyi siihen ainostaan hiljaisilla tuulettimilla, mutta silloin sitten sitäkin selkeämmin. Äänetöntä kokoonpanoa ilmajäähyllä kasaavalle Hyper6 on tällä hetkellä ehdoton valinta.
Cooleri on selkeästi kokonsa puolesta suunniteltu täyttämään myös tulevaisuuden prosessorien tarpeet, joten voin suositella tuotetta hyvällä omalla tunnolla. Coolerin kiinnitys on mielestäni erittäin helppo ja vaivaton. Tämäkin on merkittävä asia kuluttajille, jotka vaihtavat osiaan usein. Nykytrendin mukaan Hyper6 tukee useita suoritin kantoja. K8 ja P4 yhteensopivuus on hyvä asia, joskin tällä hetkellä vielä hyvin suositun Athlon XP:n yhteensopimattomuus harmittaakin.
Oheistarvikkeiden määrä on sitä luokkaa, mitä tämän hintatason tuotteella kuuluukin olla, ainoana miinuksena liian lyhyet ruuvit tuulettimelle. Hyper6:n rakenne ja koko antaa sille selkeän etulyönti aseman pienempiin coolereihin nähden, sillä se pystyy käyttämään hyväkseen kotelotuulettimen puhallusta. Hyper6 on myös kokonsa puolesta komea näky ikkunallisessa kotelossa.
Huonoina puolina voidaan loppujen lopuksi pitää coolerin kevyttä resonointia, jonka aiheuttaa alumiinisen kehikon tärinä kuparista osaa vasten. Mukana toimitettava tuuletin ei ole laadukkaimmasta päästä potenttiometristä huolimatta, moottorin raksutus on hyvin häiritsevää hiljaisilla kierroksilla ajettaessa. Nämä heikkoudet lisättynä liian lyhyillä ruuveilla vievät Cooler Masterin lippulaivalta mahdollisuuden Editor's Choice palkintoon. Kaukana se ei kuitenkaan ollut.