Sattuipa tässä eräänä päivänä, että vanha sotaratsuni 1,6GHz P4 kuoli yllättäen epäilyttävissä olosuhteissa. Ongelmana tässä kaikessa sattuu olemaan se, että mielestäni nyt on kaikkein huonoin aika päivittää prosessoria ja pakottavien asianhaarojen takia se tässätapauksessa oli kuitenkin tehtävä. Intelin pantatessa Hyper Threading prossujensa julkaisua ja C1 steppingillä varustettujen prossujen vasta tehdessä tuloaan kauppojen hyllyille, jouduin taistelemaan päivässä itselleni uuden prosessorin. Uskoisin, että tällä hetkellä 2,4GHz P4 tarjoaa rahalle parhaan vastineen ja boonuksena voi sattumalta saada jopa C1 corellisen. Tartuin siis pieneen oljenkorteen ja menin tilaamaan 2,4GHz P4:n. Tällä kertaa onni ei kuitenkaan suosinut miestä mäessä ja satuin saamaan B0 steppingillä olevan filippiiniläisen taistelunorsun.
Toisessa oikella puolella olevassa kuvassa näkyy prosessorin tekniset tiedot. Prossu on todella uusi; viikolta 37, mutta valitettavasti Filippiineiltä, jossa ei olla vielä siirrytty C1:n valmistukseen. C1 corellisten SL-koodi on SL6EF tai SL6DV ja tämän tapauksen SL6EU, joten rosvosektorille osuttiin. Asiantunteva lukija saanee loput tarvittavat tiedot kuvasta selville.
Kunnollinen pikasäätäminen vaatii tietysti rankkoja testejä ja viimeisten megahertsien puristamista prosessorista irti. Voin kertoa, että niin ei luultavasti käynyt. Vanha homeinen lankkuni TH7II-Raid on ollut minulle uskollinen ja luotettava ystävä jo liki puolen vuoden ajan ja olenkin kiduttanut sitä monenlaisilla epämiellyttävillä konsteilla. Ilmeisesti TH7II-Raidin ominaisuudet rupeavat kuitenkin loppumaan 60% ylikellotuksen paikkeilla ja volttimodien toimivuus suurilla kuormilla on hiukan epäilyttävää. Samoin muistien kellopiirit jäävät i850E lankkujen vastaavista ja emolevyn vakaudessa on hieman moitittavaa täydellä neljän palikan miehityksellä yli 145MHz väylillä muisteja ajeltaessa 4x moodissa. No pikkuongelmat eivät ole ennenkään haitanneet kovaa yrittämistä ja niinpä seuraavassa kappaleessa on selostettu fiilikset epäonnistumisista ja uusista epäonnistumisista.
Vakiojännitteellä sain iskettyä tauluun peräti 2,9GHz ja pifastikin tuntui pyörähtävän läpi vesijäähdytykseni hiljalleen siirtäessä lämpöä prosessorista ympäröivään ilmaan. Kaiken vaikuttaessa hyvältä iskin tauluun 3Ghz 1.65V ja latasin Windowsiin. Jopa tässä vaiheessa olin vielä toiveikas prosessorin ja alustan ajo-ominaisuuksien suhteen. Pysähdyin siis ajelemaan vakaustestejä vaatimattomalla 3GHz tavoitetaajuudellani. Valitettavasti kone tuntui kaatuilevan PCmark2002 ja 3Dmark2001 testeissä ja jouduin nostamaan voltteja 1,75V asti. Tässä vaiheessa 3Dmark meni kyllä mallikkaasti läpi, mutta PCmark2002 ja UT2k3 tuntuivat kaatavan koneen oli voltteja sitten 1,65V tai 1,85V.
Uni pukkasi silmään ja jätin koneen yksi laskemaan setipakuja 2,9GHz kelloille ja nätisti kaatumatta kone laskikin koko lyhyen yön. (Muutama alle 2h pakukin.. oujee) Uuden päivän koittaessa kaivoin arkistoistani koneenkyykytysohjelman eli CPUBurnP6:n, joka kaatuikin heti. Laskin ja laskin ja laskin kellotaajuutta, kunnes 2,7GHz tuntui pysyvän pystyssä. Todella pahat tunnelmat hiipivät mieleeni ja kattavien testien perusteella havaitsin, että vakiovolteilla kone oli jopa vakaampi CPUBurnissa noin 2,75GHz kohdille kuin isommilla volteilla. Uskomaton 300Mhz ero 3Dmark2001 ja CPUBurnP6 vakaudessa. Avasin jopa ikkunan ja koitin kuinka korkealle vakiovolteilla pääsee ja tuloksena Pifast meni läpi jopa 2,93GHz kelloilla, kun taas 3,05GHz ei toimi millään volteilla. Kaikenkaikkiaan hämmentävää ja erittäin ikävää. Oletan, että ongelman juuri on TH7II:n virransyöttö, joka järjestää jännitystä pahemman kerran. Myöskin suurehkot väylät voivat aiheuttaa