Passiivisten näyttiscoolereiden testaaminen osoittautui yllättävän aikaavieväksi projektiksi (toistuvaa pikkutarkkaa näpräämistä, pienten ruuvien ruuvailua ja piitahnassa uimista), eikä osanottajien välille muodostunut niin suuria eroja mitä allekirjoittanut olisi odottanut. Kokonaisvaltaisesti ajateltuna jokainen neljästä testicoolerista nimittäin pärjäsi erittäin hyvin, eikä vakavia eroja syntynyt. Jokaista testin cooleria voisi suht hyvin mielin suositella passiivista näytönohjaimen jäähdytysratkaisua etsivälle.
Nykypäivän passiiviset coolerit tuntuvat riittävän jäähdytysteholtaan mainiosti ainakin GeForce 6600 GT:n tasoisiin keskitason näytönohjaimiin, mutta mallistojen kärkimallien kanssa odotettavissa on jo liian kuumat paikat. Vieläkin positiivisempaa on, että hyvin suunnitellut passiiviset, ja näinollen äänettömät, coolerit kykenevät hakkaamaan aktiivijäähdytteiset ja äänekkäät alkuperäiscooleit jäähdytystehossa. Negatiivisena puolena kookkaiden jäähdytyslevyjen tai rivaston vaatima tilantarve voi kuitenkin aiheuttaa ohittamattomia yhteensopivuusongelmia esimerkiksi piirisarjacoolerin tai prosessoricoolerin kanssa. Näytönohjaimelle passiivijäähdytystä hankkiessa kannattaakin varmistua että omasta kokoonpanosta löytyy kivutta vapaata tilaa näytönohjaimen kasvavalle jäähdytykselle. Pieni negatiivinen yllätys oli myöskin, etteivät valmistajat näe muistien jäähdytyssiilejä tärkeänä varusteena passiivicoolerin yhteydessä. Testijoukosta vain Zalman oli varustanut coolerinsa myös muistien siileillä.
Kolmannen osapuolen valmistamina jälkiasennusratkaisuina passiivicoolereiden virittäminen toimintakuntoon jää pääosin loppukäyttäjän harteille (suomalaiset erikoisliikkeet kuten Jimm's PC-Store ja Coolputer tekevät tietääkseni asiakkaan pyynnöstä coolereiden asennustöitä), joten helppo kasattavuus näyttelee tavallista suurempaa roolia. Kuten edellisillä sivuilla huomasimme, on passiivicooleri monesti kasassa vasta lukuisien ruuvien, usean piitahnagramman sekä kymmenien minuuttien pikkutarkan säätämisen jälkeen. Asennusohjeet osoittautuivat ainakin testimme coolereissa varsin selkeiksi ja laadukkaiksi, mikä on erittäin positiivinen asia. Ilman hyviä ohjeita asennusurakka nimittäin muuttuisi lähes mahdottomaksi tehtäväksi, sillä passiivicoolerin paikalleensaaminen ei tule hyvienkään ohjeiden avulla onnistumaan asentajilta joiden peukalo on lähellä kämmenen keskustaa.
Arvostelun helpottamiseksi päätin antaa jokaiselle coolerille oman yhteenveto-osion kuvineen, kommenteineen, plussine&miinuksineen, sekä arvostelutaulukoineen. Kyseiseen arvostelutaulukkoon keräsin mielestäni viisi tärkeintä osa-aluetta, jotka arvostelin coolerikohtaisesti asteikolla neljästä kymmeneen puolen piseen välein. Monilta osin arvostelu oli varsin vaikeaa, joten taulukoihin naputeltuja arvosanoja ei kannata pitää absoluuttisina totuuksina, vaan lähinnä lukijaa helpottavina suuntaa-antavina arvoina.
Jos testijoukon coolerit laitetaan raakaan paremmuusjärjestykseen, asettuu Aerocool kammoksutulle jumbosijalle. Todellisuus ei kuitenkaan ole näin masentava; testijoukon coolerit ovat nimittäin erittäin tasokasta tavaraa, eikä VM-101:kään ole missään tapauksessa huono tuote. Muut kilpailijat olivat vain tällä kertaa ainakin vähän parempia.
Erityisiä kehuja Aerocool ansaitsee ainakin massasta poikkeavasta ja innovatiivisesta rakenteesta, joka eriää täydellisesti testiryhmän muista coolereista. Myös asennus on testijoukon yksinkertaisin, ainakin teoriassa. Asennus ei vaadi montaa vaihetta, mutta grafiikkapiirin päälle pultattavan "blokin" asentamisessa moni voi kaivata avuksi toista käsiparia; tämä johtuen vasta kiristysvaiheessa lukittuvista kiinnityssakaroista. Yhteensopivuudesta VM-101 sai muita huonomman arvosanan koteloon näytönohjaimen päällipuolelle asettuvan kookkaan jäähdytysrivaston takia; esimerkiksi pienehköllä boxed-prosessoricoolerilla varustetussa testikokoonpanossamme Aerocoolin jäähdytysrivasto jäi vain muutaman millin päähän prosessorin jäähdytyssiilestä.
Jäähdytysteholtaan Aerocool jäi testijoukon viimeiseksi, vaikkakaan tuloksia ei voi pitää laisinkaan huonoina. Esimerkiksi testialustana toimineen Leadtekin kortin aktiivijäähdytteinen vakiocooleri hävisi VM-101:lle rasituksessa asteen verran. Kysymysmerkiksi kuitenkin jää, olisiko VM-101 tehokkaampi jos GPU:lta jäähdytysrivastoon kulkisi kahden sijaan vaikkapa kolme heatpipea. Passiivijäähdytyksessä tärkeään muistipiirien jäähdytykseen Aerocool ei ole juurikaan panostanut. Jäähdytyssiilet ovatkin lähes pakkohankinta VM-101:n kaveriksi.
Pakkaus ja tarvikkeet ovat testiryhmän heikointa tasoa. Pakkauksen avaaminen onnistuu vain teräaseen avulla kuumaprässättyjen reunojen takia, eikä mukana toimiteta kuin asennuksessa tarvittavat välttämättömät hilut. Edes vararuuvit eivät kuulu varustukseen, ja kaiken kruunuksi testikappaleen pakkauksesta uupui kokonaan koristelevyn kiinnitysruuvit. VM-101:n hinta on kokonaisuutta silmälläpitäen hyvällä tasolla. 29,90 euroa hommansa hoitavasta passiivicoolerista ei ole millään tavoin kallis sijoitus.
Plussat:
+ Äänetön
+ Innovatiivinen rakenne
+ Asennuksen yksinkertaisuus ja nopeus (ainakin teoriassa)
+ Paino vain 220g
+ Jäähdytysrivaston sijainti: lämpö nousee vapaasti ylöspäin
Miinukset:
- Yhteensopivuusongelmat joidenkin emolevyjen layoutin kanssa
- Pakkaus
- Oheistarvikkeet
- Blokkia kiristäessä automaattisesti lukittuvat kiinnityssakarat
- Ei jäähdytyssiilejä muisteille
- Ei vararuuveja
Editor's Choice arvonimen antaminen tämän "roundupin" yhteydessä osoittautui todella vaikeaksi tehtäväksi, mutta lopulta vaaka kallistui BeQuietin Polar Freezerin puoleen. BeQuiet on onnistunut Polar Freezerin kanssa varsin mainiosti, ja tuloksena on testijoukon tasaisin kokonaisuus.
Jäähdytysteho on tärkeässä paikassa, eli rasituksen aikana, testijoukon kärkitasoa, vaikkakin idlatessa Polar Freezer sijoittuu joukon hännille. Mahdollisimman pieni lämmönvaihtelu idlauksen ja rasituksen välillä on kuitenkin hyvänä pidettävä asia. Myöskään BeQuietilla ei valitettavasti ole kiinnitetty huomiota muistien jäähdyttämiseen. Yhteensopivuus niin näytönohjainten kuin muunkin kokoonpanon kanssa muita vastaavaan rakenteeseen perustuvia ratkaisuja vastaavalla hyvällä tasolla. Joissain tapauksissa yhteensopivuusongelmia voi kuintekin ilmetä esimerkiksi emolevyn piirisarjasiilen kanssa.
BeQuietin asennus on testijoukon helpoin. Kookkaat ruuvit eivät vaadi tavallista pienemmän meisselin käyttöä, ja "blokit" kiinnitetään paikoilleen kätevän kiinnityskehyksen avulla. Näin erillisten "sakaroiden" kiristystä ei tarvitse suorittaa, toisin kuin testin muita osanottajia asennettaessa. Ainut hieman vaikeampi vaihe tulee vastaan heatpipejen optimaalisen kiinnityksen varmistavien "W-palojen" kanssa, joiden asennus kuitenkin onnistuu hieman älynystyröitä ja näppäryyttä käyttäen. Järeiden ruuvien ja yksinkertaisen rakenteen ansiosta lopputulos on erittäin tukeva ja kestävän tuntuinen.
Polar Freezerin pakkaus on toimivaa perustasoa. Se avautuu ilman voimankäyttöä, toisin kuin Zalmanin ja Aerocoolin pakkaukset. Tarvikkeiden valikoima ei sisällä muuta kuin asennuksessa tarvittavat tilpehöörit. Myöskään vararuuveja ei ole sujautettu mukaan. Karvan alle 30 euron hinnallaan Polar Freezer on erinomainen ostos, ja hintaa voi pitää erittäin hyvänä tämän kaltaiselle tasalaatuiselle paketille.
Plussat:
+ Äänetön
+ Jäähdytysteho
+ Tukeva rakenne
+ Asennus (pikkuruisin varauksin)
+ Pakkauksen helppo avattavuus
Miinukset:
- Ei jäähdytystä muisteille
- Ei vararuuveja
Loppuarvostelua tehtäessä erityisesti kärkikolmikon asetteleminen paremmuusjärjestykseen oli kinkkinen tehtävä. Moni voisi asettaa Thermaltaken Schoonerin jopa koko roundupin voittajaksi, mutta koska painoarvo ei ole pelkässä jäähdytystehossa, en henkilökohtaisesti päätynyt kyseiseen lopputulokseen.
Jäähdytystehtävissä Schooneria voi kutsua testijoukon tehokkaimmaksi; sekä idlatessa että rasituksessa tauluun ilmestyivät alhaisimmat lämpötilat. Ilahduttavaa oli myöskin huomata, että Thermaltaken innovatiivinen ulkoinen jäähdytysmoduli tuntui oikeasti toimivan; kotelon ulkopuolella törröttävä kuparirivasto lämpeni rasituksen aikana selvästi siirtäen aina haitallista lämmintä ilmaa suoraan kotelon ulkopuolelle. Huonona puolena myöskään Thermaltake ei ole nähnyt tarpeelliseksi liittää pakkauksen oheen jäähdytysratkaisua näytönohjaimen muistipiireille.
Schoonerin asennus on Zalmanin tavoin testijoukon aikaavievintä tasoa. Ruuveja, nippeleitä ja nappeleita löytyy runsaasti, ja kaiken lisäksi ne kaikki ovat harmillisen pientä kaliiberia. Vaikka asennus onkin monivaiheinen, ovat toimenpiteet varsin yksinkertaisia. Vaikeimmat hetket tulevat eteen kortin etu- ja taustapuolen heatpipe-modulia paikalleen sovittaessa, sekä etupuolen jäähdytyslevyä kiinnittäessä. Kyseisessä asennusvaiheessa magneettisella päällä varustettu ruuvimeisseli on lähes välttämättömyys.
Thermaltaken pakkaus on BeQuietin tavoin helposti avattavissa, ja tarvittaessa jopa vielä uudelleen suljettavissa. Kaikki osat löytyvät siististi järjesteltynä pakkauksen sisältä, ja esimerkiksi ruuveja ja muttereita löytyy myös varalle. 31,40 euron hinta on testiryhmän korkein, vaikkakin eroa "kolmenkympin keskisakkiin" on vain noin puolisentoista euroa. Jos jäähdytysteho on tärkein kriteeri, eikä usko asennusprosessin olevan ylitsepääsemätön toimenpide, on Schooner onnistunut valinta.
Plussat:
+ Äänetön
+ Jäähdytysteho
+ Ulkoinen jäähdytysmoduli
+ Pakkaus
+ Paljon haihdutusalaa
+ Asennusohjeet
Miinukset:
- Aikaavievä ja ajoittain hieman kinkkinen asennus
- Ei jäähdytystä muisteille
- Paino
Zalmania voi kutsua testijoukon veteraaniksi, vaikkakaan testissä ollut ZM80D-HP malli ei olekaan muihin kilpailijoihin nähden mitenkään erityisen iäkäs. Perusrakenne on pysynyt alkuaikoihin nähden samana, mutta pikkuparannukset ovat nostaneet ajan kuluessa jäähdytystehon ja ulkonäön aivan uudelle tasolle. Kunnioitettavaa myöskin on, että suurin osa markkinoiden passiivicoolereista (kuten Thermaltake ja BeQuiet) perustuvat Zalmanin aikoinaan lanseeraamaan rakenteeseen.
Jäähdytystehossa ZM80D jäi pitelemään ennemminkin testijoukon häntäpäätä, vaikkakin esimerkiksi testinäytönohjaimen tuulettimellinen vakiocooleri hävisi Zalmanille parisen astetta. Testin ainoana valmistajana Zalman on ilahduttavasti ottanut huomioon myös näytönohjaimen kuumana käyvät muistipiirit. ZM80D-HP:n mukana toimitetaankin kahdeksan alumiinista jäähdytyssiiltä muisteille. Kannattaa myöskin muistaa, että ZM80D:n jäähdytystehoa on mahdollista kasvattaa lisävarusteena myytävän hiljaisen tuulettimen avulla.
Zalmanin asennus on Thermaltake Schoonerin tavoin testijoukon monivaiheisin. Alumiiniblokkien kiinnityssakarat sekä päällimmäisen heatpipen asennus tuovat omat pienet vaikeutensa asennusprosessiin, mutta kaikkiaan homman pitäisi sujua erinomaisten ohjeiden avulla. Moni myöskin arvostanee Zalmanin pakkauksen mukana tulevaa pientä ruuvimeisseliä, joka vähemmän yllättävästi on juuri passeli asennuksessa käytettäville ruuveille.
ZM80D:n pakkaus asettuu pomminkestävään luokkaan. Se on kuumaprässätty reunoiltaan kiinni, joten avaamiseen tarvitaan puukkoa tai muuta teräasetta. Arvosana nousee kuitenkin testijoukon parhaaksi oheistarvikkeiden ansiosta. Pakkauksesta nimittäin paljastuu kaivatut jäähdytyssiilet muisteille, asennuksessa suurena apuna toimiva pieni ruuvimeisseli, sekä mukava määrä omaa pussiinsa pakattuja varaosia. Zalman on joukon edullisin ratkaisu 24 euron hinnallaan, ja jokin aika sitten ZM80D-HP:tä oli saatavilla jopa noin 20 eurolla. Kokonaisuuteen nähden hinta on siis ainakin kohdallaan, ja Zalman onkin mainio valinta niille, joille toimiva ja hyvin suunniteltu lopputulos on tärkeä, ja jotka uskovat suoriutuvansa monivaiheisesta asennusprosessista.
Plussat:
+ Äänetön
+ Oheistarvikkeet
+ Muistien jäähdytyssiilet
+ Pakkauksen mukana tuleva ruuvimeisseli
+ Asennusohjeet
+ Tukeva rakenne
+ Mahdollisuus käyttää tuuletinta
+ Hinta
Miinukset:
- Monivaiheinen ja muutamissa kohdin hieman vaikea asennus
- Pakkauksen kuumaprässätyt reunat