Linjojen käyttäytymistä seurattiin sekä yleismittarilla, että MotherBoard Monitorin MBMlog-lisäosalla. Yleismittaria käytettiin koska emolevyn antureiden näyttämät arvot eivät välttämättä pidä paikkaansa virransyötössä tapahtuvien hävikkien takia. Yleismittarilla mitatut arvot voivat myöskin heittää todellisesta, sillä mittari ei pysty reagoimaan kovinkaan nopeasti linjan heilahteluihin. MBMlogin käyrästä ja yleismittarilla saaduista tuloksista on kuitenkin pienellä varauksella hyvä tarkastella kuinka linja käyttäytyy idlenä ja rasituksessa.
MBMlog asetettiin päivittämään käyrää kahden sekunnin väliajoin ja kaikenkaikkiaan kuvaajasta näkyy linjan käyttäytyminen alareunassa näkyvällä ajanjaksolla. Yleismittarin antamat jännitearvot mitattiin suoraan molex-liittimen viiden- ja kahdentoista voltin linjasta. Idlejännitteet mitattiin kokoonpanon hyrrätessä toimettomana Windowssin työpöydällä. Rasitusjännitteet ovat taasen mitattu CPUburn K7 session aikana.
Idlatessa 5V linja näytti erittäin hyvälle. Heilumista ei esiintynyt lainkaan, ja taso oli juuri sopivasti 5V yläpuolella.
Rasituksessa 5V linjassa esiintyy pientä "nypytystä", mutta sen pahempaa häiriötä ei ole havaittavissa. 5V linjan osalta tulos on siis kiitettävää.
Yleismittarin mukaan 5V linja on vielä hieman MBM:n lukemia korkeammalla, vaikkakin vielä täysin sopivissa rajoissa. Idlauksen ja rasituksen välillä ei yleismittarin mukaan ole juurikaan eroja.
Vaikka 12V linja on idlatessa suurimman osan ajasta tasainen, ei sitä satunnaisten suurehkojen heilahtelujen takia voida sanoa kovinkaan rauhallisesti käyttäytyväksi. Tämän lisäksi linja on jo valmiiksi huolestuttvan alhainen; keskimäärin noin 11,6V.
12V rasituksen aikana 'pelkäsin pahaa', ja sitä Quadruple myöskin tarjosi. Linja tempoilee huolestuttavan levottomasti, ja pahimmillaan jännite käy alle 11.2 voltin. Tämän lisäksi heilahtelu tapahtuu suurella alueella, 0.4V sisällä. 12V linja alittaakin ATX-standardin mukaisen yleisen alarajan, joka on 11.4V.
Yleismittarilla mitattuna tulokset ovat lähes yhtä huonoja, vaikkakaan linja ei vispaa aivan yhtä suurella välillä. Rasituksessa heiluminen jää yleismittarin mukaan hieman yli 0.1 volttiin. Kaikesta huolimatta linjat ovat siis erittäin matalat, jopa yleisesti katsoen lähes käyttökelvottomat.
12V linjan lasku oli itseasiassa havaittavissa myös käytännössä siirryttäessä idlauksesta rasitukseen. Rasituksen alkaessa koneessa kiinni olleiden tuulettimien kierrosnopeus putosi korvin kuultavasti, ja takaisin idlaukseen palatessa kierrosnopeus jälleen nousi havaittavasti.
Tämänkertaisen testattavan kohdalla sopii mainiosti lausuttavaksi vanha kansanviisaus: "Moni kakku päältä kaunis...". Päällipuolisesti Super Flower on onnistunut vetävän virtalähteen luomisessa, mutta sisuskaluista tuntuisi vielä löytyvän paranneltavaa. Tässä tapauksessa erityisesti linjojen manuaalinen säätömahdollisuus olisi ollut erittäin tervetullut ominaisuus, sillä nykyasussaan erityisesti 12V linja oli suoraan sanottuna karmeaa katseltavaa.
Ahtamalla neljä tuuletinta samaan virtalähteeseen, on Super Flower onnistunut tekemään alallaan jonkin sortin ennätyksen. Käytännön hyötyä epäilen vahvasti kaikista tuulettimista olevan, vaan kyse on pääasiallisesti ulkonäöstä ja markkinointikikasta. Koteloinnin viimeistely on tyylikästä, ja johtoja sekä liittimiä löytyy riittävästi. Tuulettimien kolmiasentoinen säätökytkin on myöskin tervetullut ominaisuus, vaikkei Quadruplesta äänetöntä tapausta olekaan mahdollista tehdä.
Pähkinänkuoreen puristettuna todettakoon että Super Flower Quadruple Fan-virtalähdettä on vaikea suositella muille kuin pääosin ulkonäköön keskittyneille loppukäyttäjille. Valmistajan olisi syytä tehdä linjoille jotain, sillä nykykunnossaan ne ovat kaikkea muuta kuin edustavaa tavaraa. Pahimmassa tapauksessa Quadruplen käyttäjät saattavat kohdata virtalähteen huonolaatuisista jännitelinjoista johtuvia ongelmia kokoonpanossaan. Quadruple Fanin ostamista voi siis suositella vain todella suurella varauksella.