Purepower Power Stationin testit suoritettiin vastaavalla tavalla kuin aiemmissa virtalähdeartikkeleissamme. Koska testikoneemme edustaa vakiokunnossa virrankulutukseltaan nykypäivän kevyttasoista pelikokoonpanoa, lisäsimme osassa testeistä virtalähteen kuormaa keinotekoisesti. Käytimme kotitekoista kuormituspenkkiä, joka siis kytkettiin testikoneen rinnalle, ja näin virrankulutus saatiin kasvamaan merkittävästi. Lisäksi kellotimme suorittimen toimimaan 2500MHz:n kellotaajuudella ja 1,6 voltin käyttöjännitteellä. Testikoneena toimi seuraava uskollinen Athlon 64-kokoonpano:
Käytännössä käyttämämme rasituspenkki näyttää siis tälle. Rasitus tapahtuu lisäämällä jännitelinjoihin sopivankokoisia vastuspalikoita, jotka haukkaavat linjasta tietyn määrän virtaa. Jotta Purepower sai rittävästi kuormaa, viritimme raskaassa rasitustestissä penkin haukkaamaan 12V linjasta 15A, ja 5V linjasta 15A. Penkin punahehkuisiksi kuumenevia vastuslankoja jäähdyttämässä käytettiin AC Ryanin 12cm tuuletinta, joka ei näy kuvassa.
Mittaustyössä apuna käytettiin Finest 183 -yleismittaria, Mastech MS2102 -pihtivirtamittaria sekä Lutron DW-6060-tehomittaria.
Thermaltaken jännitelinjoja tarkasteltiin kolmella eri rasitusasteella. Kevyimmällä rasitustasolla, eli idlatessa, kone hyrräsi toimettomana Windowsin työpöydällä. Perinteisellä rasitustasolla lähdettä rasitettiin pyörittämällä testikoneella samanaikaisesti ylimääräisen prosessoritehon kuluttavaa CPUburnK7:n idle-testiä, sekä näytönohjainta rasittavaa 3DMark05-testiohjelmaa. Raskaassa rasituksessa virtalähdettä puolestaan rasitettiin täydellä höyryllä jylläävän testikokoneen ohella edellämainitulla rasituspenkillä. Kyseinen korkea rasitustaso vastaa erittäin tehokasta kahdella näytönohjaimella varustettua nykyaikaista kokoonpanoa. Kaikki jännitearvot mitattiin yllämainitulla yleismittarilla virtalähteen liittimistä. Arvot tarkistettiin useampaan kertaan virheiden minimoimiseksi.
Lutron DW-6060-tehomittarilla mitatut lukemat kertovat virtalähteen ottotehon eri rasitustasojen aikana. Kyseessä ei siis ole virtalähteen ulosantama teho, vaan lukema, joka kertoo paljonko laite otti sähköverkosta virtaa käyttöönsä. Eri rasitustasojen aikainen ulosantoteho saadaan laskettua karkeasti kertomalla taulukon arvot noin 0,70-0,80:lla (ts. hyötysuhteella).
Tehomittarin arvot antavat lähinnä viitteellistä suuntaa testeissä vallinneista rasitustasoista. Suoritinta ajettiin tällä kertaa rajummilla kellotaajuuksilla kuin monissa aiemmissa virtalähdeartikkeleissa, joten lukemat eivät ole suoraan verrannollisia edellisten virtalähdetestien kanssa. Lisäksi myös rasituspenkkiin oli ladattu hieman tavallista enemmän kuormaa.
5V-linja käyttäytyi testeissä varsin loogisesti. Yleinen taso laski rasituksen kasvaessa, ja suuremmilta heilahduksilta vältyttiin tyystin. Idlatessa linja pysyi erittäin vakaana mikäli yleismittariin on uskomista, mutta rasituksen alla pientä eloa alkoi näkyä. Muutokset pysyivät kuitenkin varsin pieninä, sillä raskaassakin rasituksessa heittoa kertyi maksimissaan 0,04V.
Myös 12V-linjan käyttäytyminen noudatti vastaavaa linjaa 5V:n kanssa. Idlatessa taso oli selvästi 12V rajapyykin yläpuolella, 12,3 voltin tienoilla. Rasituksen myötä taso laski tasaisesti, ja raskaassa rasituksessa pyörittiin jo noin 12,05V lukemissa. Heittelyä ei ollut kuin nimeksi, 0,03 voltin verran.
Thermaltaken Purepower Power Station 520W on mielenkiintoinen tuttavuus, mutta kärkikastiin sillä ei paukut valitettavasti riitä. Idea on hyvä, ja halu poiketa massasta on kova, mutta Power Station ei ole käytännössä niin innovatiivinen ominaisuus kuin miltä se ensikuulemalta tuntuu. Tällä kertaa vika ei siis ole toteutuksessa, vaan itse idea ei yksinkertaisesti toimi käytännössä niin näppärästi mitä kuluttajalle annetaan ymmärtää.
Yleisestä toteutuksesta ei tunnu löytyvän juurikaan heikkouksia, mitä nyt Power Stationin vaikutus virran laatuun hieman arveluttaa. Liittimiä löytyy runsaasti, mutta 8pin EPS 12V-lisävirtaliittimen puuttuminen hieman ihmetyttää. Mini Power Station on omalla tavallaan näppärä lisäominaisuus, mutta siinä käytetyt naaraspuoliset liittimet hieman ihmetyttävät. Myös kaikkien kaapeleiden päälystyksessä olisi voinut mieluummin käyttää suojapunosta. Jännitelinjat pysyivät testeissä hyvällä tasolla, siitäkin huolimatta että 12V:n rasitustasoa nostettiin edellisistä artikkeleista viidellä yksiköllä aina 15 ampeeriin. Suurin miinus tulee käyntiäänestä, joka ainakin testiyksilössä esiintyi rasittavana tikityksenä/räpsytyksenä.
Purepower Power Station ei siis ole huono virtalähde, mutta käyntiääni häirinnee varmasti monia. Power Stationin avulla toteutettu johtoratkaisu on mielenkiintoisen erikoinen, ja vaikka käytännön hyötyä perinteiseen ratkaisuun verrattuna ei juuri olekaan, voivat jotkut löytää siitä jotain erinomaisia puolia omiin käyttötarpeisiinsa. Laitetta ei voi suoranaisesti nostaa esille nykypäivän markkinoiden tarjonnasta, sillä pelkkä Power Station ei siihen riitä. Jos joku kuitenkin näkee hyötyvänsä Power Stationin tarjoamista ominaisuuksista, voi lähempi tutustuminen kannattaa.