Piirisarjan jäähdytys - "Transpiper"
Lämpöputket ovat nykyään jo arkipäivää emolevyjen piirisarjojen jäähdytyksessä, mutta DFI on vienyt asiaa vielä pidemmälle ja tuloksena on emolevyn north- ja southbridgen, sekä prosessorin virransyöttöä jäähdyttävä järjestelmä. Tähän lämpöputkia voimakkaasti hyödyntävään systeemiin on mahdollista vielä asentaa erillinen jäähdytyselementti, jota DFI kutsuu nimellä Transpiper. Transpiperin paikan käyttäjä voi valita itse.
90astetta kääntyvän lämpöputken voi kiinnittää kotelon sisällä southbridgessä olevaan sille tehtyyn uraan pujottamalla neljä mutteria niille tarkoitettuihin uriin ja kiristämällä metallilevy ruuvein kiinni southbridgen jäähdytyselementtiin, jolloin välissä oleva lämpöputki saa hyvän kontaktin jäähdytyselementtiin lämpötahnan ansiosta.
Muttereiden asettaminen uriin ei ole kuitenkaan aivan läpihuutojuttu, sillä ensinnäkin mutterit ovat pieniä, ympärillä ei ole liikaa tilaa ja toki mutterit tahtovat valua pois urista, jos emolevy ei ole vaakatasossa. Pienenä lisäsäätönä mutterit tulee myös asettaa neliön muotoon, joka kannattaa tehdä ennen lämpöputken paikoilleen asettamista, sillä muuten asentajalta loppuvat raajat kesken. Allekirjoittanut päätyi asettamaan mutterit paikoilleen uriin ruuvaamalla ne ensiksi kiinni ruuveihin ja sitten pujottamalla ne paikoilleen, sillä pelkkien ruuvien asettelu normaalein sormin ei ole todellakaan helppoa vieressä olevien tuuletinliittimien ja jumppereiden takia.
Kun 90-astetta taipuva välilämpöputki on saatu kiinni, siihen kiinnitetään itse jäähdytyselementti idioottivarmasti toimivalla tekniikalla. Metallipalan uriin asetetaan lämpöputket ja heitetään hieman lämpötahnaa perään (allekirjoittanut suosittelee kuitenkin juuri käänteistä toteuttamisjärjestystä) ja kiristetään metallipala kiinni lämpöputkiin kahdella ruuvilla. Tällöin jäähdytyselementti jää näytönohjaimen alapuolelle. Jäähdytyksen käyttö koneen sisällä on mahdollista myös kahden näytönohjaimen CrossFire-configuraatiossa, mutta tuulettimen (jota ei tule mukana) käyttäminen jäähdytyksessä on mahdotonta, jos koneessa on kolmas näytönohjain laskemassa fysiikkaa tai PCI-laite kiinnitettynä näytönohjaimien alapuolelle.
Toinen asennuspaikka tälle jäähdytyselementille on koneen takapaneelissa, johon asennettuna piirisarjajäähdytin asettuu virtalähteen ilman ulostuloaukkojen kohdalle. Asennus ei tällöin eroa paljoa kotelon sisäisestä. Ainut ja myös asennusta todella helpottava ero on jäähdytyssiilistä löytyvät kierteet ruuveille, jolloin käyttäjän ei tarvitse tuskastella muttereiden asennuksen kanssa.
DFI tarjoaa myös lisäominaisuutena kuparilevyn, jolla prosessori(!) voidaan yhdistää piirisarjajäähdytykseen osaksi. Kuparilevy asennetaan takapaneelissa olevan siilin reunassa olevaan paikkaan, josta se asettuu prosessorin ja jäähdyttimen väliin.
Ratkaisu kuulostaa fiksulle, mutta se kärsii muutamista käytännön ongelmista. Ensinnäkin kuparilevyä ei voida käyttää kaikkien prosessorijäähdyttimien kanssa, sillä jäähdyttimien kiinnityskehikot asettuvat levyn tielle. Toinen huomattavasti vakavampi ongelma liittyy itse lämmön johtumiseen. Lähes kaikissa kokoonpanoissa prosessori tuottaa enemmän lämpöä ja pysyy lämpimämpänä kuin itse piirisarja, jolloin lämpö ei johdukaan piirisarjasta prosessorijäähdytyksen poistettavaksi, vaan juuri toiseen suuntaan. Ainakin normaaleja ilmajäähdytyksiä käytettäessä prosessori siis lämmittää piirisarjaa. Tilanne oletettavasti pysyy samana myös vesijäähdytyksen kohdalla, mutta kun jäähdytyksen kaliiberia muutetaan järeämmäksi ja käytetään kompressoria, kuivajäätä tai nestemäistä typpeä, kuparilevyn käyttö alkaa olla jo joissain määrin järkevää, sillä silloin myös tavallista enemmän kuumenevaa piirisarjaa jäähdytetään suhteellisen voimakkaasti.
Bernstein Audio
DFI on jo aikaisemmin käyttänyt erillisiä moduuleja äänikorttien kytkemiseksi emolevylle, mutta P35-T2R vie jo aikaisemmin käytössä olleen asian hieman pidemmälle. Emolevyn mukana tuleva äänikortti on erillisten äänikorttien tapainen, mutta huomattavasti lyhyempi ja se kiinnitetään emolevyyn lattakaapelilla PCI-E -liitännän sijaan. Äänikortilta löytyy takapaneelista s/pdiff-sisäänmeno ja -ulostulo, sekä 3.5 mm plugeilla viisi ulostuloa ja kaksi sisäänmenoa (mikrofoni ja linja). Äänikorttiin on myös mahdollista kytkeä kotelon etupaneeliin tulevat liittimet kuulokkeille ja mikrofonille. Näiden kytkeminen ei kuitenkaan estä takapaneelin vastaavien liittimien käyttöä.
Äänikortin kiinnitys lattakaapelilla mahdollistaa vapaamman sijoittelun, koska äänikorttia ei ole lukittu johonkin tiettyyn lisälaitepaikkaan. Tällöin äänikortti voidaan asettaa hieman paremmin saataville koneen takapaneeliin, jolloin ei tarvitse lotota ja harjoittaa niin suurta sorminäppäryyttä johtojen suhteen. Arpomista vähentää myös Intelin HD-Audio määritysten mukainen käyttäjältä kysely kun jokin plugi kytketään kiinni äänikorttiin. Ominaisuus mahdollistaa käytännössä liittimen kiinnittämisen vapaavalintaisesti äänikorttiin ja sen määrittämisen ohjelmallisesti toimimaan sinä laitteena mitä se oikeasti myös on. Sisääntuloja ei voi kuitenkaan vaihtaa toimimaan ulostuloina tai toisinpäin.
Erityisesti tämä ominaisuus helpottaa jos käyttää koneeseen kytkettynä useampia kuin yksiä kuulokkeita tai kuulokkeiden rinnalla mahdollisesti kaiuttimia tai monikanavajärjestelmiä. Tosin monikanavajärjestelmät kannattaa kytkeä äänikorttiin koaksiaalisen s/pdiff-liitännän kautta, jos se on vain mahdollista.
Äänikortin äänenlaatu on analogisena todella hyvä, sillä minkäänlaisia hurinoita tai muita häiriöääniä ei esiinny ja ääni on raikas. Realtekin äänipiiri jaksaa myös ajaa hyvin hieman vaativampiakin kuulokkeita ja ulosantoteho todettiin käytännössä jo minimiasetuksilla niin voimakkaaksi että allekirjoittanut joutui jo laskemaan muiden kanavien voimakkuutta hieman alaspäin päävoimakkuuden lisäksi kuulokkeita käytettäessä.
DFI LanParty UT P35-T2R
