Nainen + tavoitteena kasata tietokone = katastrofi?
Tämän artikkelin on tarkoitus olla normaalista tarjonnastamme poikkeava ja erikoisuudellaan piristävä. Juttu on huumoripitoinen, mutta siitä huolimatta tapahtumia ei ole muutettu eikä vääristelty. Tiukkapipoisimpia hardwarefanaatikkoja suosittelen jättämään koko jutun lukemisen sikseen:) Tarinan juuret juontavat viime keväältä jolloin parempi puoliskoni päätti hankkia itselleen ihkaoman tietojenkäsittelymasiinan. Yleisestä kaavasta poiketen hän tahtoi tehdä kaiken itse: modata kotelon, tilata osat ja koota koneen toimintakuntoon. Tämä artikkeli on kertomus kuinka naispuolinen henkilö ottaa urakakseen koota tietokoneen alusta loppuun omin käsin.
Touhujani koneiden parissa läheltä seuranneena hänellä oli vankka haju miten asiat kuuluu hoitaa. Puuhastelujeni seuraamisen lisäksi hän oli muutamia kertoja päässyt asentelemaan ide-kaapeleita, säätämään jumpperointeja ja kiinnittämään emolevyä. Hänen kiinnostuksestaan suuresti yllättyneenä aloimme "projektin" pahoinpitelemällä vanhan ATX-kotelon. Kotelo sai pintaansa reikiä, pakkelia ja sinisen maalikerroksen. Sisälleen se sai sinisen kylmäkatodivalon, sekä muutamia tuulettimia. Modifiointi hoitui yhteispelillä allekirjoittaneen avustaessa tarvittaessa.
Kun tuli osien hankkimisen aika päädyimme yhteistuumin suunnistamaan saksalaisen Minfactoryn sivuille. Osien valinnassa apu ei kelvannut, ja pienissä erissä opitun tiedon pohjalta hän kasasikin ostoskoriin varsin maittavan kokoonpanon. Osavalinnoissa kriteerinä oli suhteellisen pieni tila johon kone oli tarkoituksena sijoittaa. Tämän takia kaunottaremme ostoslistalla oli mm. TFT-näyttö sekä langaton näppis ja hiiri. Oppi oli mitä selvimmin jäänyt päähän; kyselemällä, kuuntelemalla ja lueskelemalla nettisivuja.
Artikkelin kuvat ja tapahtumat ovat sijoittuvat aurinkoiseen heinäkuun iltaan jolloin kaikki oli valmiina koitosta varten. Minä ja kaverini olimme mukana varmistamassa ettei massiivista katastrofia pääsisi sattumaan. Pyrimme olemaan neuvomatta ja puuttumatta tapahtumien etenemiseen.
VAROITUS!
Artikkelissa esiintyvät vaiheet ovat suoritettu ammattilaisten tarkassa valvonnassa ja tarkkailussa, sekä mahdollisen neuvonnan alaisena. Sivustomme ei ota minkäännäköistä vastuuta laitteistolle, tai artikkelin vaiheita toteuttamaan pyrkineelle naishenkilölle (tyttöystävä, vaimo, sisko, äiti...), tai artikkelissa esiintyvien kaltaisten vaiheiden rahoituksen järjestäneen tahon rahallisen tilanteen äkillisen muutoksen aiheuttamista henkisistä tai fyysisistä vahingoista tai vaurioista.
Mitä koneeseen oli tarkoitus laittaa?
Koneen kokoaminen alkoi samana päivänä kun kuljetusliikkeen mies kiikutti jättimäisen tietokoneosia sisältävän paketin tyttöystäväni ovelle. Kaikki oli mukana, hyvinpakattuina ja ehjinä. Paketin saatuaan sankarimme totesi saksasta tilaamisen kannattaneen. Säästöä oli kertynyt reilusti yli sata euroa.
Lähes kaikki osaset odottamassa tuomiotaan. Osille oli toki imartelevaa päästä naisen käsittelyyn, mutta kuten arvata saattaa, lopputulos tikitti kauhukuvana yhden jos toisenkin mikropiireissä. Enermaxin powerin, M-Tecin muistin sekä Logitechin langattoman näppiksen ja hiiren neitisemme oli ostanut aiemmin kotimaasta, kun taas loput osat kuoriutuivat saksan paketista. Jäähdytyksestä huolehtimaan hankin hänen käskytyksestään käytetyn Thermalright SK-7 siilen Papstin 19dB tuulettimella. Pääpiirteissään koneesta pitäisi valmiina löytymän:
- Abit NF7 Rev2.0
- M-Tec DDR333 256MB
- MSI Starforce Ti4200-8x 64MB
- Maxtor Diamondmax 5400rpm 40GB
- AMD XP Barton 2500+ sekä SK-7 ja 19dB Papst
- Enermax 365W
- MSI Starspeed 16x DVD
- LG Flatron L1511S 15" TFT-näyttö
klo 20:03 Koitos alkaa
Kaikki on valmista ja päästämme naispuolisen datahirmumme kiinni komponentteihin. Alkajaisiksi virtalähde löytää tiensä koteloon ilman minkäänlaista epäröintiä. Tämän jälkeen hänen huomionsa keskittyy emolevyn mukana toimitettuun liitinpaneelin kehykseen. Kehys saa kuitenkin vielä olla rauhassa.
klo 20:09 Muistien asennus
Emolevy käsien ulottuville, ja hommiin. Määrätietoisesti neitomme valitsee muistipalikan, ja sujauttaa sen pois antistaattisesta suojapussistaan. Muistislottia ja kampaa hetken tiirailtuaan hän epäröi hieman, ja tiedustelee miten päin kampa tulisi survaista muistipaikkaan. Suosittelimme tutkimaan liitintä sekä kampaa, ja käyttämään puhdasta logiikkaa. Tässäkohdin toivoimme naisen logiikan toimivan suunnilleen samoilla raiteilla miehen vastaavan kanssa. Ennen kamman painamista slottiinsa ilmoitti asentajamme luopuvansa vastuusta kamman sattuessa asentaessa hajoamaan. Miehen roolissa pelkäsin rahapussini puolesta ja rukoukseni kuultiin; Kampa naksahti iloisesti paikalleen. Kaikki sujui kuten oli suunniteltu.
klo 20:18 Prosessorin asennus
Tässä kohdin minun ja kaverini tunnelmat muuttuivat varsin hikisiksi. Prosessori kun oli varsin hinnakas osa, ja taitamattoman käsissä sitäkin helpompi hajotettava.
Koska kaunottaremme oli päättänyt prosessorin olevan asennusvuorossa, sai Boxed Xp 2500+:an pakkaus kyydin noutajalle. Kuten jokainen boxatun prossun ostanut tietää, on kiinniprässätty muovipakkaus varsin hattumainen avata. Tämän totesi myöskin asentajattaremme viiden minuutin äheltämisen jälkeen:)
"No on se nyt kumma..." kuului neitokaisen suusta ennen mattopuukkoon tarttumista. Ja mikäs siinä teräaseella leikkiessä. Kuten voimme hyvin kuvitella mattopuukon naisen hellässä otteessa, aukesi paketti siististi ja vaivatta.
Pakkauksen ollessa vihdoin auki tarttui ensimmäisenä hänen kätöseensä Boxed-pakkaukseen kuuluva cooleri. "Heh, hieno" oli ensimmäinen kommentti. "Laitetaanko tämä mun koneeseen kiinni?" kuului heti perään. Vinkkasimme pöydällä jököttänyttä SK-7:aa ja suosittelimme heittämään boxed-coolerilla vesilintua.
Seuraavana käteen löysi tiensä muoviseen suojakoteloon pakattu Barton. Tässä vaiheessa pidin vaivihkaa sormeni ristissä, sillä prosessorin kanssa temppuilusta hänellä ei ollut aikaisempaa kokemusta. Bartonin aiempaa suurempi ydin sai osakseen ihailua ja onnistuipa kaunottaremme vielä ennen asennukseen ryhtymistä naljailemaan allekirjoittaneelle siitä "kummalla onkaan nyt sitten parempi prossu". Naispuolisen vi***ilu otti pahasti luonnon päälle mutta päätin oman etuni takia pitää kuononi ummessa...
Tyhjennnyttyään prosessorin pakkaus koki tylyn tuomion. "Rumana ja tyhmänä" se päätyi roskakorin täytteeksi. Mitäs oli niin vaikea avattava:)
Huomioni kiinnittyi hetkeksi toisaalle, ja kun käänsin katseeni takaisin pelipaikalle oli siellä jo täysi tohina päällä. Prosessorin saaminen oikein päin kantaansa epäilytti hieman neitokaistamme, ja suosittelimmekin häntä jälleen tutkimaan niin suoritinta kuin liitinkantaakin. Hetken naisellisen pähkäilytauon jälkeen prossu löysi kuin löysikin tiensä kiinni sockettiin.
Tämän vaiheen tuloksesta olen erityisen ylpeä. Useiden piitahnojen levitystä sivusta kuikuilleena homma tuntui sujuvan häneltä lähes rutiininomaisesti. Kerros oli paksuudeltaan mitä mainioin eikä prossu uinut tahnassa. Tästä kelpaa meidän miespuoleistenkin ottaa mallia!
"Tämä on kyllä hieno" kuului toteamus SK-7:an ollessa vuorossa eksyä asentajamme kätösiin. Hän oli aiemmin hionut siilen pohjan kaverini Mashsplitin kanssa. "Mitenkäs tämä nyt sitten asennettiinkaan" pohti hän ääneen siiliä ilmassa roikotellessaan. Edessä oli koneen kasauksen ilmiselvästi vaikein vaihe.
Kuvan hetkeä edeltävistä sekunteista lähtien me "valvojat" olimme valmiita estämään katastrofin. Vielä siilen asettelu kiinnitysvalmiiksi kävi sutjakasti, mutta...
...kun oli aika tarttua ruuvimeisseliin alkoi epäluulo kaivaa neitomme pääkoppaa. Muutaman hellävaraisen testiyrityksen hän päätti turvautua apuumme. 100 euron hintainen suoritin oli liian arvokas hajoitettavaksi. Kuten kuvasta näkyy sai hän lopulta ylimääräisen käsiparin auttamaan siilin kiinnittämisessä. Apua jota alunperin ei pitänyt antaa tuli nyt sitten annettua. Mutta oli hän silti mukana kiinnittämässä siiliä. Eihän anneta pienen "kolhun" vaikuttaa kokonaisuuteen:)?
Papstin kiinnittäminen siilen päälle onnistuikin taasen lähes rutiinilla. Tuulettimen kiinnittämisestä SLK-800:seen oli mitä ilmeisimmin otettu mallia.
Nainen + tavoitteena kasata tietokone = Katastrofi?
